KOLUMNI. Kaarinan seurakunnassa on jo vakiintunut tavaksi, että kerran kesässä vietetään jumalanpalvelusta Kuusiston linnanraunioilla. Kyseinen sunnuntai nimetään aina myös luomakunnan sunnuntaiksi eli silloin jumalanpalveluksessa keskitytään miettimään omaa suhdetta luomakuntaan. Tänä vuonna tuo ”ympäristönsuojelun nimikkopyhä” osui Kaarinassa kesäkuun kymmenenteen. Kuusistolainen suvipäivä oli kauneimmillaan eli silläkin tavoin me mukana olleet olimme puhuteltavina.
Sisarkirkkomme ortodoksisen kirkon ylin johtaja, Konstantinopolin patriarkka Bartolomeus, puolestaan lähetti kiertokirjeen omalle kirkolleen vain muutama päivä sitten. Harvoin on julkaistu yhtä suoraa ja rohkeaa kirkollista tekstiä liittyen ympäristösuojeluun ja ilmastonmuutokseen.
Ekokatastrofiin johtava kehitys on kiertokirjeen mukaan taloudellisen, teknologisen ja yhteiskunnallisen valinnan tulosta, valinnan, joka ei kunnioita eikä arvosta ihmistä eikä luonnon pyhyyttä. Ylimielinen suhtautuminen luontoa kohtaan liittyy ahneuteen perustuvaan yleiseen elämänasenteeseen.
Bartolomeuksen mukaan on tärkeää, etteivät kristityt sulje silmiä nykypäivän tilanteelta. Itsekäs luomakunnan resurssien tuhlaaminen, toisen ihmisen huomiotta jättäminen ja heikompien hyväksikäyttö eivät millään verukkeella sovi kristitylle. Kaikenlainen luomakuntaan kohdistuva väärinkäyttö ja tuhoaminen, tai sen muuntaminen hyväksikäytön kohteeksi, ovat kristillisen evankeliumin vääristymiä.
Kiertokirjeessä esitetään myös vetoomus konkreettisten toimien puolesta. Kristillisiä seurakuntia kaikkialla maailmassa kannustetaan kehittämään erilaisia aloitteita ja hankkeita sekä järjestämään konferensseja ja muuta sellaista toimintaa, joka lisää yleistä valveutuneisuutta ja herkkyyttä ympäristöasioissa. Erityishuomiota on suunnattava nuorten kristuskeskeiseen kasvatukseen, jotta eettistä elämäntapaa voidaan vahvistaa ja vaalia.
Kristus onkin esikuva epäitsekkyydelle, heikompien auttamiselle ja omalle uhrautumiselle toisten puolesta. Tämän lisäksi hän pystyy avaamaan ihmis- ja luomakunnalle tulevaisuuden toivon ja antamaan tarvittavan rohkeuden.
Kirje Konstantinopolista osui tällä kertaa myös harvinaisen ajankohtaiseen kotimaiseen kipupisteeseen. Paitsi että Suomessa on menneen hellekesän aikana herännyt yhä laajempi tietoisuus ilmastonmuutoksesta, niin monille luterilaisillekin erityisen rakas Heinäveden ortodoksinen nunnaluostari on tällä hetkellä uhattuna.
Suuri ylikansallinen kaivosyritys on tehnyt paikkakunnalla kaivosvaltauksen. Hanke uhkaa tuottamillaan jätevesillä ja ympäristömyrkyillä herkkää suomalaista järviluontoa. Heinäveden luostari, samoin kuin lähellä sijaitseva Valamokin, elävät puhtaasta luonnosta. Jos se pilataan, luostareitakaan ei enää ole.
Ville Niittynen, Kaarinan kirkkoherra