Kaarinan etsivä nuorisotyö on saanut autettua monia nuoria eteenpäin, mutta osan kanssa keinot loppuu kesken. Terapian tarve on tällä hetkellä suuri, mutta jonot aivan mahdottomat. Sitä odotellessa opetellaan arjen perustaitoja – ja haravoidaan.
KAARINA. Kaarinan kaupungin etsivän nuorisotyön koordinoima kuntouttavan työtoiminnan uusi ryhmä aloitti toimintansa keskiviikkona 19. syyskuuta. 17–29-vuotiaille vailla työtä tai opiskelupaikkaa oleville nuorille tarkoitetussa ryhmässä harjoitellaan elämänhallintaa: totuttaudutaan säännölliseen päivärytmiin, opetellaan laittamaan ruokaa ja tekemään kotitöitä ja lopulta yritetään saada nuoret työ- tai koulukuntoisiksi. Osana ryhmätoimintaa nuoret alkavat auttaa kaarinalaisia ikäihmisiä pihatöissä.
– Haravoitavaa riittää varmasti ja miksei muitakin pihatöitä. Vanhusten ei tarvitse maksaa nuorille palkkaa, mutta me kirjaamme tehdyt työtunnit ylös ja niitä vastaan nuori pääsee sitten vuoden päätteeksi mukaan leirille, eli ulkomaan matkalle, selittää etsivä nuorisotyöntekijä Jere Järvinen.
Etsivät nuorisotyön ryhmätoiminta alkoi Kaarinassa vuonna 2013. Myös aiempina vuosina nuorille ollaan keksitty koko kaupunkia hyödyttäviä töitä. Viime vuonna nuoret maalasivat nuorisotalojen seiniä, hoitivat kaupungin postitusta, siivosivat Vuolahtea ja korjasivat polkuautoja.
Ryhmätoiminnassa mukana olevat nuoret saavat yleensä joko työmarkkinatukea tai toimeentulotukea ja lisäksi kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta 9 euroa päivässä. Suurin osa heistä on mielenterveys- tai päihdekuntoutujia. Mukaan mahtuu seitsemän nuorta, loput saavat palveluita yksilöasiakkaina. Tämän vuoden aikana etsivien palveluiden piirissä on ollut jo 76 nuorta.
Uudet toimitilat tarvitaan
Etsivät nuorisotyö toimii tällä hetkellä Piispanlähteen nuorisotiloissa, mutta haussa on uudet tilat.
– Täälläkin meillä on pyykkikone, mutta ei esimerkiksi suihkuja. Olisi hyvä, jos jokaisella olisi oma vaatekaappi, jotta voisimme täällä vaihtaa työvaatteet päälle ja työpäivän jälkeen käydä suihkussa, Järvinen selittää.
Lisäksi tarvetta olisi parille varavuoteelle hätämajoitusta varten.
– Meillä on nytkin kaksi nuorta, joille yritetään etsiä asuntoa. Monilla on niin sekavia asumiskuvioita, etteivät he uskalla nukkua. Sitten he käyvät täällä päiväunilla ja kun lähdetään leirille niin ensimmäinen vuorokausi menee nukkuessa, Järvinen kertoo.
Nykyisissä tiloissa on toimintaa myös ala- ja yläkouluikäisille. Siksi hätätapauksissakaan ei voida joustaa. On selvää, etteivät kuntouttavan työtoiminnan nuoret voi nukkua sohvalla, kun alakoululaiset tulevat leikkimään tai tekemään läksyjä.
Terapian tarpeessa
Vaikka viiden vuoden aikana onkin saatu paljon hyviä tuloksia, aina etsivillä nuorisotyöntekijöillä Jere Järvisellä ja Leena Miettisellä ei riitä keinot ratkomaan nuorten ongelmia.
– Me pystymme auttamaan paljon näissä perusasioissa, mutta emme ole terapeutteja. Suurin osa näistä nuorista tarvitsisi hoitokontaktin psykiatriselta puolelta. Nyt kun he ovat meillä vuoden ja siirtyvät sitten vaikka Kaarinan pajalle, niin moni tulee takaisin entistä huonommassa kunnossa, Järvinen harmittelee.
Ryhmässä kolmatta vuotta mukana oleva 18-vuotias nainen kertoo päässeensä Kupittaalle riippuvuuspsykiatrian osastolle yöksi itsemurhayrityksen ja lääkeyliannostuksen jälkeen, mutta jo seuraavan päivänä hänet laitettiin kotiin ilman takkia tai kenkiä.
– Hän käveli tänne Piispanlähteelle sukkasillaan Kupittaalta, kertoo Järvinen.
Järvinen on myös yrittänyt käydä hänen kanssaan nuorisopsykiatrian vastaanotoilla, mutta useamman kerran käynti on peruttu juuri kun he ovat olleet lähdössä.
– Siellä on nyt todella ruuhkautunut tilanne. Se on nuorten näkökulmasta kamala tilanne, Järvinen toteaa.
Kyseinen nuori kertoo, että hänen on vaikea oppia luottamaan ihmisiin. Siksi tilanne on mahdoton, jos vastaanottava taho muuttuu jatkuvasti ja oman tarinansa joutuu aina kertomaan alusta asti uudelle ihmiselle. Myös sopiva lääkitys on edelleen hukassa.
– Syön viittä psykoosilääkettä päällekkäin. Yhteensä otan 20 pilleriä päivässä. Menin vähän aikaa sitten osastolle, että saisin lääkityksen kuntoon ja kun tulin takaisin, niin lääkkeitä olikin puolta enemmän, hän harmittelee.
Kelan postiviidakko hirvittää
Ryhmässä oleva 22-vuotias mies on saanut etsivältä nuorisotyöltä paljon apua. Hänelläkin on omakohtaisia kokemuksia mielenterveyspalveluiden ruuhkista. Kun hän oli ollut kotona neljä kuukautta masentuneena, Järvinen soitti ovikelloa.
– Menimme yhdessä päivystykseen ja sieltä minut lähetettiin Saloon Halikon sairaalaan viikoksi. Siellä oli niin paljon ihmisiä, että osa majoitettiin sohville. Sieltä tulin sitten tähän ryhmään, hän kertoo taustastaan.
Yksi konkreettinen asia, johon hän saa apua, on paperiasioiden hoito. Paperia on kertynyt kotiin jätesäkeittäin.
– Kun Kelalta tulee jokin korvauspäätös, siellä on ensin viisi sivua turhaa tekstiä ja sitten viimeisellä sivulla saattaa olla jokin yksi lause, johon olisi pitänyt reagoida, mutta ei sitä sieltä aina huomaa, hän selittää.
Järvinen ei ollenkaan vähättele nuoren kokemusta, päin vastoin. Kerrankin hän kysyi etsiviltä apua Kelan selvityspyynnön tulkitsemiseen, mutta kumpikaan ei päässyt asiasta jyvälle. Lopulta apu löytyi Kaarinan sosiaalityöntekijältä, joka jalkautuu Piispanlähteelle aina torstaisin kello 17–18. Jos selvityspyynnön tulkintaan tarvittiin kolme alan ihmistä, ei ehkä ole ihme, jos mielenterveyskuntoutuja ei yksin tiedä, mitä kuuluisi tehdä.
Kaikilla ryhmäläisillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista mielenterveyden ongelmaa tai päihdetaustaa.
– Meillä on esimerkiksi yksi sellainen nuori, joka on jäänyt kotiin pelaamaan niin pitkäksi aikaa, että hänen puhekykynsä on mennyt ja sosiaalisten tilanteiden pelko on niin suuri, ettei työelämää voi edes ajatella. Hänen kanssaan aloitimme siitä, että saimme hänet ulos tupakalle. Seuraava askel oli kävellä yhdessä talo ympäri, Järvinen kertoo.
Kutsunnoissa löydetään syrjäytyneitä
Etsivät nuoristyöntekijät ovat kutsunnoissa aina mukana. Ne nuoret miehen, jotka eivät ole armeijakuntoisia eikä ole työpaikkaa eikä opiskelupaikkaa, menevät seuraavaksi etsivien vastaanotolle.
– Tämä on todella hyvä yhteistyö. Sen takia naiset saisivat olla myös kutsunnoissa mukana. Miehet tulevat meille usein juuri armeijaiässä, naiset taas huomattavasti vanhempina. Monet ongelmissa olevat nuoret naiset voivat elää vuosia nyrkin ja hellan välissä ja sitten kun se nyrkki kyllästyy, niin he tulevat meille, Järvinen toteaa.
Janica Vilen