KOLUMNI. Tänä päivänä ei voi olla kuulematta lähes päivittäin johtavien poliitikkojen suusta maailmanlopun ennustuksia. He hokevat lähes yksimielisesti, miten on pakko tehdä sitä ja tätä, jotta maamme talous saadaan tasapainoon ja kasvun uralle. Keinot ovat kuitenkin usein kuin menneiltä ajoilta. Tuntuu, ettei yhä vieläkään ymmärretä sitä, että elämme tällä maapallollamme täysin kestämättömällä tavalla ja kulutamme koko ajan liikaa. Tarvitsisimme viisi maapalloa, jotta selviytyisimme.
Eikä meitä juurikaan haluta hillitä sen suhteen. Talouden kasvu menee kaiken edelle. En usko kenenkään kiistävän sitä, että elämme kuin viimeistä päivää. Syömme, juomme ja kulutamme luonnovaroja välittämättä siitä, että meitä varoitetaan jatkuvasti sekä kulutusjuhlan että ilmastonmuutoksen vaaroista.
Vaikka johtavat poliitikkomme puhuvat muutoksesta ja julistavat olevansa tulevaisuuden sankareita, näin ei ole. Suomi voisi toki olla mallimaa ja näyttää esimerkkiä siitä, miten rakenteita muuttamalla luodaan jotain kestävämpää. Olemme koulutettuja, innovatiivisia ja älykkäitä. Meillä on kaikki eväät ajatella asioita uudella ja paremmalla tavalla. Miksi sitten katsotaan menneisyyteen ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta?
Nyt jos koskaan meidän pitää lyödä viisaat päämme yhteen. Tässä kunnat voivat olla edelläkävijöitä. Niissä on jouduttu usein ihan pakon edessä ja konkreettisesti muuttamaan sekä palvelurakenteita että tapoja investoida. Näin on tehty, jotta kunnan talous ei sukella syvälle (tai syvemmälle) miinuksen puolelle? Raha ei kasva puissa, eikä veroja voida loputtomasti nostaa. Veronmaksaja voi olla onnellinen vain, jos hänen äyrinsä käytetään järkevästi.
Nyt jos joskus tarvitaan hallinnonalojen välisiä rajoja rikkovaa ajattelua ja suunnittelua. Ajatellaan esimerkiksi niitä kuuluisia seiniä, josta kunnallisessa päätöksenteossa puhutaan etenkin nyt, kun tulevien vuosien taloussuunnittelu on käynnissä. Ne ovat kalliita sekä rakentaa että ylläpitää. Pitääkö meidän esimerkiksi rakentaa entistä uljaampia ja ihmeellisempiä kouluja vai voisimmeko rakentaa muuntautuvia ja monikäyttöisiä kuntalaisten taloja?
Lastemme hyvinvointi ei ole kiinni pedagogisista innovaatioista, vaan siitä, että heillä on hyvä ja turvallinen olo. Kun koulu tuodaan instituutiona lähemmäs aikuisia ihmisiä, väitän, että koulukiusaaminen vähenisi ja lapset voisivat paremmin.
Kun siis kehitämme kuntia ja mietimme palveluiden järjestämistä, kaiken pitää lähteä siitä, että kuntalainen saa parhaan vastineen verorahoilleen. Emme tarvitse seiniä, vaan palveluja. Hyvinvointi lähtee laadukkaista ja saatavilla olevista palveluista, ei siitä, kuinka hienoissa tiloissa niitä tuotetaan.
Jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltion, jossa kaikilla on mahdollisuus onnelliseen elämään, yli varojen eläminen pitää lopettaa nyt. Kuntapäättäjien vastuulla on ymmärtää tämä asia ja viedä se osaksi päätöksentekoa.
Minna Ylikännö
Liedon kunnanvaltuuston puheenjohtaja
