Vegaaniruokafestivaali Vegånia ja Turun Panimofestivaali onnistuivat toistamiseen ylittämään odotukset. Tänä vuonna vegaaniruuan ja oluiden liittoa höystettiin vielä musiikilla. Suurtorin viereisen Porthanin puiston lavalle nousi yhteensä 11 live-artistia ja kaksi DJ:tä. Isoimman yleisömäärän keräsivät Tuula Amberla, Salaliitto, Jukka Nousiainen ja M.
TURKU. Viime viikonloppuna 3.–4. elokuuta toista kertaa Turun Vanhalla Suurtorilla järjestetty vegaaniruokafestivaali Vegånia ja sen yhteydessä järjestetty Turun Panimofestivaali TuPa houkuttelivat paikalle jälleen tuhansittain maukkaasta kasvisperäisestä ruuasta ja erikoisoluista kiinnostuneita ihmisiä.
Vegånia hemmotteli kävijöitään tänä vuonna entistä runsaammalla ruokatarjonnalla. Mukana oli yhteensä 26 näytteilleasettajaa. Ravintola-alan ammattilaisten laadukkaiden luomusten ohella festivaalilla oli saatavilla tuoteuutuuksia ja maistiaisia.
– Ruokatoritapahtuma levittäytyi tänä vuonna koko Suurtorille sekä viereiseen Porthanin puistoon. Laajentuneella alueella pystyimme tarjoamaan kävijöille enemmän mahdollisuuksia viihtymiseen ja vähentämään myös jonoja. Ihmisiä oli paikalla tämän hetken arvion mukaan saman verran kuin viime vuonna eli noin 10 000, mutta ihmiset hajaantuivat suuremmalle alueelle, joten tapahtumassa ei ollut samanlaista tungosta kuin viime vuonna, tapahtuman vastaava tuottaja Suvi Kiukas kertoi seuraavana maanantaina.
Tänä vuonna kävijöiden selkein suosikkiannos oli Roots Kitchenin seitan-hodari.
– Ne myytiin molempina päivinä loppuun, perjantaina jo kahdeksaan mennessä, Kiukas toteaa.
Vegaaniruuan suosio ei näytä laantuvan.
– Toinen vuosi osoitti, ettei ensimmäisessä tapahtumassa saavutetussa suosiossa ollut kyse silkasta uutuudenviehätyksestä. Maukkaan kasviperäisen ruoan nousu on ollut trendi, mutta se on selvästi yhä useamman tekemä valinta ympäristön, eläinten ja oman hyvinvoinnin takaamiseksi, Vegånian apulaistuottaja Elina Lähteenmäki toteaa.
Sipsi–kalja-yhdistelmälle kilpailijoita
Vegånian kanssa tiiviissä yhteistyössä järjestetty Turun Panimofestivaali tarjoili puolestaan makuelämyksiä juomapuolella – ja sai samalla monet olutharrastajat maistamaan vegaaniruokaa.
– Tänä vuonna keskityimme tietoisesti entistä enemmän saattamaan oluen ja vegaaniruuan ystäviä yhteen: laajennettu anniskelualue runsaine ruokapöytineen toteutettiin nimenomaan makunautintojen yhdistämistä varten, kuvailee TuPa:n tuottaja Peetu Sillanpää.
Myös tapahtumien oheisohjelmana järjestetty olutasiantuntija Anikó Lehtisen luotsaama oluen ja vegaaniruuan yhdistämiseen keskittyvä tasting teki tunnetuksi vegaaniruuan ja oluen onnistunutta liittoa. Vannoutuneille sipsi–kalja-vegaaneille löytyi kyllä juureslastuja oluiden kylkeen, mutta lisäksi esittelyssä oli hyvinkin kekseliäitä makuyhdistelmiä.
– Tapahtuma järjestetään taas ensi vuonna, ja nimenomaan yhteistyössä TuPa:n kanssa, sillä tämä yhdistelmä näyttää toimivan, hymyilee Suvi Kiukas, jonka ideasta kaikki alkoi.
– Aloin muutama vuosi sitten haaveilla siitä, että Turkuun tulisi oma vegaaniruokatapahtuma, mutta kun sellaista ei kuulunut, mietin, voisiko sellaisen järjestää itse, Kiukas taustoittaa. Tapahtuman järjestämistä varten Turkuun on perustettu yhdistys nimeltä Vegånia ry.
Olutta Kaarinasta ja siideriä Paraisilta
Panimofestivaalin järjesti toistamiseen kaarinalainen Kuninkaantien Panimo. Mukana oli muutama olutpanimo ja yksi siiderin valmistaja Paraisilta. Tänä vuonna tarjolla oli myös viinejä.
Kuninkaantien Panimo perustettiin puolitoista vuotta sitten Tuorlan observatorion yhteyteen.
– Meillä oli Piikkiön Rotary-klubissa paljon oluen harrastajia. Kävimme Tsekissä olutmatkalla ja vierailimme monissa pienissä hyvissä panimoissa. Siellä sitten saimme idean omasta panimosta, kertoo Aimo Sillanpää.
Aluksi mukaan tuli 16 jäsentä, mutta ensimmäisen puolivuotisen jälkeen osakkaiden määrä kasvoi sataan.
– Kaikki tehdään edelleen talkootyönä, Sillanpää kertoo.
Panimofestivaaleilla heillä oli myynnissä neljä olutta: Tuorlan Tähti, Tuorlan Taival, Tuorlan vanha tumma ja ravintola Zicille tehty nimikko-olut Kiekaus.
– Se on hedelmäinen, vaalea, amerikkalaistyyppinen lager, jota myydään normaalisti vain Zicin ravintoloissa, mutta nyt saimme luvan myydä sitä myös täällä, Sillanpää kertoo.
Tuorlan Tähti oli panimon ensimmäinen olut. Se on tsekkipyyppinen pils. Tuorlan vahva tumma taas on baijerilaistyyppinen tumma lager.
– Siitä tehtiin ensin 4,7-prosenttista, mutta kun alkoholilaki muuttui, nostimme sen 5,5 prosenttiin ja se parani. Nyt se on paljon täyteläisempi, Sillanpää kehuu.
Tuorlan Taival taas on aivan uusi olut.
– Sillä kunnioitetaan niitä suomalaisia, jotka ovat muuttaneet Amerikkaan. Se on amerikkalaistyypinen vaalea lager. Tai oikeastaan se on punertava. Jos sen suodattaisi, se tulisi hyvinkin punaiseksi, Sillanpää sanoo.
Kuninkaantien Panimon oluiden reseptit tekee tunnettu panimomestari Niko Hurskainen, joka on tehnyt tutkintonsa Saksassa.
– Hän on ollut pistämässä pystyyn Koulun panimoa ja ollut myös Laitilassa panimomestarina, Sillanpää taustoittaa.
Sillanpää on ollut olutharrastaja pitkään, mutta koulutukseltaan hän on tähtitieteilijä, joka on työskennellyt Tuorlan observatoriossa. Sitä kautta panimokin päätettiin perustaa juuri Tuorlaan ja tähtiteemalla. Sillanpään harrastuksesta on ajan mittaan tullut koko perheen yhteinen. Hänen poikansa toimi panimofestivaalin tuottajana ja myös tytär oli mukana talkoissa.
Toinen Suurtorilla esittäytynyt kaarinalaispanimo oli Radbrew, joka on toiminut Krossissa vuodesta 2015. Sen perustivat Turun yliopiston olutseuran puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja Patrick Niskanen ja Eikka Laakso, jotka toimivat nyt panimomestareina.
Myynnistä Radbrewn panimossa vastaa Tommi Pulli.
– Meillä on hanassa rustiikkista käsityölageria, kahta eri apaa – miedompaa ja vahvempaa. Sitten on Burn my Butt – Californian sunshine ale -niminen chiliolut ja Don of Wasteland -saisonia. Saison on vanha sadonkorjuutyöläisten olut. Se on erittäin hedelmäinen ja raikas, vähän sameahko. Saison-hiiva tekee siihen pienen kirpeyden ja sitä haukutaankin usein olutmaailman siideriksi. Olutharrastajat löysivät sen pari vuotta sitten ja nyt se on kunnon trendiolut, hän kertoo.
Siideriä tarjosi Bornemannin mehustamo Paraisilta.
– Omenat tulevat Nauvosta ja Korppoosta. Siideriä on tehty vuoden verran. Kuivaa omenasiideriä on tarjolla eri vahvuisina ja joko sellaisenaan tai tammitynnyrissä kypsytettynä, esittelee Tove Bornemann.
Mistä vegaaruokatrendi sai alkunsa?
Osana tapahtumaa järjestettiin Oikeutta eläimille -järjestön organisoima paneelikeskustelu, jossa ruodittiin vegaaniruokatrendin ja veganismin kehittymistä Suomessa. Keskustelussa olivat mukana yhteiskuntatieteiden tohtori ja eläinoikeusaktivisti Salla Tuomivaara, vihreä poliitikko ja historioitsija Jukka Vornanen, valtiotieteiden tohtori Birgitta Wahlberg ja vegaaniaiheista kirjoittava kääntäjä Anniina Ljokkoi.
Ljokkoi uskoo, että ihmiset ovat vihdoin laajalla rintamalla ymmärtäneet, miten vegaaniruokavalion suosiminen vaikuttaa eläimiin, ilmastoon ja terveyteen. Samalla veganismista on tullut hörhöilyn sijaan trendi ja tavoiteltava juttu. Vegaaniruokaa haluavat nykyään valita myös monet, jotka eivät ole vegaaneja.
Wahlberg taas nostaa esiin sen vuosikymmeniä jatkuneen työn, jota eläinoikeusaktivistit ovat tehneet. Oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna eläintä on ennen pidetty suojelun kohteena, mutta ei yksilönä, jolla voisi olla oikeuksia. Tämä ajatus on alkanut oikeustieteilijöiden keskuudessa muuttua selvästi. Hän itsekin ajatteli pitkään, että lihansyönti on ihan ok, kunhan tuotantoeläimet voivat hyvin. Mutta lopulta istuessaan tutkimustyönsä lomassa Paimion teurastamon lattialla ja katsoessaan teuraaksi lähtevää nautaa silmästä silmään, hän ymmärsi, että tekee sen miten tahansa, se on aina väärin.
Vornanen uskoo, että vegaaniruokatrendin syntyyn on vaikuttanut ennen kaikkea ilmastonmuutoskeskustelu. Hän on tutkinut kasvissyönnin historiaa ja todennut, että kasvissyöjät perustelivat valintaansa jo sata vuotta sitten eläinten oikeuksilla ja terveyssyillä, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on noussut kolmanneksi syyksi kunnolla vasta tällä vuosituhannella. Lisäksi hän näkee, että sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että marginaalinen ilmiö on voinut vahvistua myös kansainvälisesti.
Tuomivaara on on Vornasen kanssa samoilla linjoilla. Eri dokumenteissa lihansyönti on nostettu voimakkaasti ilmastonmuutoksen syyksi. Lisäksi tähän aikaan on osunut muutama lihansyöntiin liittyvä kansainvälinen skandaali, jotka ovat olleet omiaan herättämään ihmisten ajattelua. Ja ne, jotka asiasta kiinnostuvat, löytävät tietoa entistä helpommin.
Suurimman yksittäisen muutoksen Tuomivaara huomasi tammikuussa 2016, kun alkoi siihen mennessä suurin vegaanihaaste. Silloin varsinkin Helsingissä ravintoloille tuli kova paine tarjota myös vegaanivaihtoehtoja.
Kun ihmiset ovat ryhtyneet vegaaneiksi, heiltä on vaadittu paljon asennetta, vaivannäköä ja kieltäytymistä. Ljokkoi on kirjoittanut kirjan lapsen kasvattamisesta vegaaniksi. Nyt Suomessa kasvaa uusi sukupolvi, josta pieni osa on ollut vegaaneja koko elämänsä. Ljokkoi uskoo, että näiden lasten kasvaessa isommiksi, ilmiö tulee laajenemaan entisestään.
Janica Vilen
