MIELIPIDE. Kesä on parhaimmillaan. Se alkaa kääntyä pikkuhiljaa kohti syksyä. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt kaikille, sanoisin jopa liikaakin. Suurin kärsijä tästä lämpimästä kesästä on luonto, mikään ei kasva vaan kaikki kärsii kuivuudesta, nurmikot, metsät, vedet, pohjavedet, eläimet ja ihmisetkin.
Kesään kuuluu muutakin, kuin lämmintä. Paimiossa on järjestetty kivoja kesätapahtumia sekä paljon muutakin. Muun muassa Jokipuiston kesätapahtuma oli kesäkuussa sekä kesäteatterin esitykset museonmäellä. Kesäteatterista voisi kertoa pienen kyselykierroksen jälkeen, että esitys oli hyvä ja kovastikin katsottava. Aika moni on tuonut esille sen, että näytelmä oli ehkä liian vakavaluonteinen. Monen mielestä kesäteatteri voisi olla iloinen, humoristinen ja kevyt katsella. Lisäksi on ollut tarjolla erilaisia monipuolisia musiikkitapahtumia. Henkilöille, jotka eivät saa kulttuurin tarvettaan tyydytetyksi kesäteattereista tai muista esityksistä tarjolla on paljon muutakin mielenkiintoista ja kesään kuuluvaa, kuten toreja, markkinoita, elokuvia, yhteislaulutilaisuuksia ynnä muuta. Eräs tapa mielenrauhoittamiseksi on tunnin tai kahden kävely hyvin hoidetulla hautausmaalla. Kun aikansa siellä kävelee, mieleen tulee monta muistoa ja tarinaa, etupäässä positiivisia.
Poliittisella rintamalla mielenkiinnolla seurataan tapahtumia Paimion sairaalan ympärillä, miten myynnin käy. Tarvitsee olla aikamoinen ideanikkari, joka hankkii sairaalan omistukseensa ja saa sinne järkevää toimintaa jopa niin, että toiminta siellä olisi taloudellisesti kannattavaa. Kun sairaalan ympärillä olevat metsät on myyty, omistaja tietenkin suunnittelee käytön niin, että sieltä olisi mahdollisimman hyvä tuotto. Mielestäni tämä ajatus ei siihen miljööseen kuulu ja kunnan tulisi tämä huomioida antaessaan niille alueille hakkuuluvan. Enintään alueelle voisi sallia jonkinasteisen metsänhoitoon liittyvän supistetun metsänhoito-oikeuden. Ainakaan mitään avohakkuita tule sallia. Hartaasti toivon, että kunta antaessaan luvan metsän hakkuisiin, kunnioittaa sairaalan ja sen arkkitehtonista erityisluonnetta. Onhan kohde yksi Alvar Aallon arkkitehtitöistä merkittävimpiä, jollei jopa uransa tärkein työ. Myöskin alue voisi olla yksi Paimion vetovoimakohde. Paimiolla on jopa velvollisuus pitää mainonnassaan sairaalaa esillä, käyttäähän Paimio iskulauseenaan ” Paimio Aallonharjalla”.
Myös valtakunnan tasolla tehdään politiikkaa. Yli 10 vuotta maassa on eri hallitusten taholta yritetty löytää jonkinlaista ratkaisua ns. SoTe-asiasta. Nyt se taas siirtyy ainakin yhdellä vuodella. Tallaisella tavallisella tallaajalla ajatukset ovat tästä SoTe-asiasta ovat hyvin ristiriitaiset ja jopa hämmentävät.
Puhutaan ja kirjoitetaan oikeastaan kahdesta asiasta, 18 maakunnasta ja valinnanvapaudesta. Kerrotaan, että toinen hallituspuolueista saa maakunnat ja toinen valinnanvapauden. Tulee mieleen, mitä kolmas hallitusryhmä saa, valtion virkojako vai tyytyykö Audin takapenkkiin.
En oikeastaan ole näiden selittäjien suusta kuullut kertaakaan, miten esim. Pelkosenniemellä tai Kainuun alueella mökin poika tai tyttö saa tarvitsemansa hoidot reumaan tai mielenterveyteen liittyvissä asioissa. Kustannuksistakaan kukaan ei ole sanonut mitään, ainakaan minun korviini ei sellaista ole tarttunut. Puhutaan vaan, että jokainen voi valita parhaaksi katsomansa hoidon on se sitten yksityistä tai julkista. Lisäksi vielä ajatuksia asiasta hämmennetään tutkimustiedolla, että Suomessa toimii maailman parhaimpia, ellei paras terveydenhuolto järjestelmä. Miksi hyvin toimiva järjestelmää täytyy uusia kokonaan? Uusittaisiin vain ne huonoimmat osat kokonaisuudesta.
Viimeaikoina puheet SoTe-ratkaisusta ovat voimistuneet sen puolesta, että SoTeen tulee saada jatkoaika, joka tulee siirtää seuraavan eduskunnan päätettäväksi. Olen sitä mieltä, että näin toimien se olisi kaikkien etu.
Tämän hetken vanhusten huolto/-hoito on todella retuperällä. Eduskunta on tehnyt kaikkensa, että vanhukset voivat huonosti. On tehty törkeitä päätöksiä eläkeläisten toimeentulon pienentämiseksi, indeksijäädytykset, lääkkeiden omavastuiden korottamiset, taksimaksujen omavastuiden korotukset jne. Vanhukset ja ikäihmiset joutuvat taistelemaan sen kanssa, ostaako ruokaa vai lääkkeitä. Jos valitsee lääkkeet, on seuraava viikko nälkä. Jos valitsee ruokakaupan, voi tauti pahentua.
Alueella Varsinais-Suomessa on erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka jakavat ruokakasseja vähävaraisille ja tekevät siten erittäin arvokasta ja kunnioitettavaa työtä. Jokaisella, jolla on edellä mainittuja vaikeuksia, on oikeus niihin palveluihin. Jakelupisteistä ja -päivistä tulisi ehkä paikallislehdissä ilmoitella, jotta tieto niistä menisi perille palvelua tarvitseville.
Seppo Laitinen, SDP
Paimion kaupunginvaltuutettu
