Vuohensaaren kesäteatterissa yksityisetsivä Jussi Vares saa selvitettäväkseen kolme vanhaa henkirikosta, kun Salon Teatteri esittää tänä kesänä Reijo Mäen romaaniin perustuvan Vares – Huhtikuun tytöt -näytelmän. Tarinaa lähestytään vahvasti komiikkaa hyödyntäen, mikä auttaa kohtalaisten rankkojenkin teemojen käsittelyä.
SALO. Vaaralliset naiset, läpeensä mäntit pahikset ja toinen toistaan omituisemmat karikatyyrihahmot ovat olennainen osa Reijo Mäen Vares-dekkareiden kuvastoa. Kirjoista tehdyissä elokuvissa heitä on käsitelty vaihtelevin painotuksin, joskus koomisemmin ja toisinaan vakavammalla otteella.
Salon Teatteri koulii Mäen omintakeisen maailman näköisekseen lähestymällä alamaailman rujoutta komiikan keinoin kesän 2018 kesäteatterinäytelmässään Vares – Huhtikuun tytöt. Satu Rasilan dramatisoima näyttämösovitus saa ensi-iltansa Vuohensaaren Kesäteatterissa 15. kesäkuuta Karuunassa asuvan ja Paimion kesäteatteristakin tutun Pauliina Saloniuksen ohjaamana.
Näytelmässä Suomea 20 vuotta sitten järkyttäneet ja selvittämättä jääneet kolmen naisen murhat nousevat uudelleen ajankohtaisiksi, ja niin uusien uhrien määrä tuntuu taas lisääntyvän. Rikostapaukset saa kontolleen tietenkin yksityisetsivä Jussi Vares.
Komiikka helpottaa kerrontaa
Salonius pitää Salon Teatterin Vares-tulkinnassa merkittävimpänä erona kirjoihin tai elokuviin sitä, että kerronta ja hahmot on viety vieläkin koomisempaan suuntaan.
– Varhaisimmissa Vares-elokuvissahan pahikset ovat ihan hönttejä ja koomisia hahmoja. Olemme halunneet korostaa juuri sitä, etteivät nämä pahikset ole ihan terävimpiä kyniä penaalissa. Lisäksi näytteleminen on leffoja suurieleisempää ja tyyliltään hyvin vaihtelevaa.
Huumorin kautta lähestyminen helpottaa merkittävästi Vareksiin kuuluvan, kohtalaisen raa’ankin väkivallan kuvaamista kesäteatterinäyttämöllä, joka ei sellaiselle ole ehkä se tyypillisin esitysympäristö.
Marko Pekkarisella kuusi roolia
Oman kiintoisan lisänsä tuo myös se, että Rasila on dramatisoinut näyttämösovituksen hämmentävän pienelle näyttelijämäärälle.
– Näytelmä on kirjoitettu alun perin neljälle näyttelijälle, kun rooleja on 28. Meidän versiossamme näyttelijöitä on kuusi. Näin katsojat voivat arvata, että näyttelijät vetävät aikamoista rallia vaihtaessaan rooleja tuolla. Se tuo tietynlaista ekstrakomiikkaa, Salonius kertoo.
Melkoinen sarka on muun muassa sauvolaisnäyttelijä Marko Pekkarisella, joka nähdään peräti kuudessa roolissa.
– Kyllä usean roolin opetteleminen vaatii harjoitteluvaiheessa enemmän. Teksti pitää saada mahdollisimman äkkiä päähän, jotta pääsee tyyppeihin käsiksi. Tässä ei silti rakenneta mitään suurta ristiriitaa tai haeta isoa oivallusta yhteen henkilöhahmoon liittyen. Hahmoista tehdään tyyppejä ja ylinäytteleminen on sallittua. Sieltä sitten tulee niitä hauskoja juttuja, Paimion kesäteatterissakin usein nähty Pekkarinen miettii.
Uusia kokemuksia
Nimiroolissa, yksityisetsivä Jussi Vareksena, nähdään Petri Aulin.
– Totta kai olemme hakeneet hahmooni vähän elokuvien Antti Reiniä, mutta kyllä minä teen siitä ihan omanlaisen hahmon. Kyseessä on juopotteleva ja matalalta puhuva yksityisetsivä, jolla on vähän pilkettä silmässä, näyttelijä kuvaa.
Aulin kokee roolinsa samanaikaisesti haastavaksi ja toisaalta moniin muihin näytelmän rooleihin nähden perin helpoksi.
– Minulla on tässä ehkä eniten repliikkejä kuin missään muussa tekemässäni roolissa. Melko nopeasti ne kuitenkin ovat päähän jääneet. Vares on näytelmän hahmoista yksi niitä harvoja, jotka ovat suhteellisen normaaleja ihmisiä, joten siltä osin tämä ei ole vaatinut hirveästi.
Muun muassa Karvanopan, toimittaja Ruuhion ja homomies Maxin roolit vetävälle Pekkariselle harjoituskausi Vuohensaaressa on ollut ensimmäinen lajiaan.
– Uuteen teatteriporukkaan sisään uiminen on ollut helppoa ja hyvältä ryhmältä tämä vaikuttaa. Minulla oli suuri mielenkiinto olla Pauliinan ohjauksessa, kun en ole aikaisemmin ollut, mies toteaa.
Dekkareissa on aineksia kesäteatteriksi
Dekkari ei suinkaan ole kesäteatterigenreistä tavallisin. Tiistain 29.5. avoimissa harjoituksissa yleisö oli kuitenkin oitis kovin vastaanottavainen.
– Tämä on ehkä juuri sitä, mitä yleisö lähtee kesäteatterilta hakemaan; viihdettä ja kivaa, kevyttä katsottavaa. Näytelmää ei oikein voi verrata leffoihin, koska tämä elää niin omassa genressään, Salonius pohtii.
Ohjaaja uskoo, että Vareksien kaltaisessa, kohtalaisen uudessa suomalaisessa dekkarikirjallisuudessa voisi olla enemmänkin aineksia kesäteattereihin.
– Ehdottomasti on. Yleensä dekkarit mielletään sisätiloissa esitettäviksi, mutta mielestäni ne ovat juuri hyvää kesäteatterikamaa ja niissä on kaikki tarvittavat ainekset. Toivomme kuitenkin, ettei yleisö tule katsomaan esitystä liian vakavalla asenteella, hän sanoo.
Rajunpuoleisten teemojen ja melko voimakkaan kielenkäytön tähden Vares – Huhtikuun tytöt -näytelmän suositusikäraja on 12 vuotta.
Jaakko Virrankoski
