Länsi-Turun kaupunginosaviikon aikana järjestetyssä kaupunginosaparlamentissa puhuttiin nuorten asioista – ikävä kyllä ilman nuoria. Länsi-Turun asukasyhdistys kaavailee syyskaudelle uutta parlamenttia, johon toivotaan laajaa osallistumista myös nuorilta.
LÄNSI-TURKU. Rieskalähteen koululla 16. toukokuuta kokoontuneessa Länsi-Turun kaupunginosaparlamentissa keskityttiin paikallisten lasten ja nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Tilaisuuden aloittivat Länsi-Turun asukasyhdistyksen Marja-Liisa Pentti ja Tapio Peltomaa, jotka jakoivat huolen nuorten yhteisten tilojen puutteesta alueella.
Aiheesta alusti Turun nuorisolautakunnan puheenjohtaja Janika Takatalo (kok), joka pyrkii nelivuotiskaudellaan pureutumaan eriytymisen ehkäisemiseen eritoten lasten ja nuorten keskuudessa.
– Tavoitteenamme on kohdata kaupunginosien nuoria juuri siellä missä he ovat. Tällä puolella Turkua on Teräsrautelan nuokkari, jonka tiloissa on muutakin toimintaa kuten esimerkiksi päiväkoti. Voiko se olla osasyynä sille, että nuorisotilan käyttäjämäärä on laskussa, kun sitä ei nuorten parissa koeta aivan omaksi, Takatalo pohtii.
– Pop up -nuorisotiloja on kokeiltu menestyksekkäästi Turun seudun kauppakeskuksissa eli paikoissa, jossa nuoret muutenkin viettävät aikaansa, lisää Takatalo.
Perinteinen nuokkari vai pop up?
Paneelissa äänensä kuuluville toivat Kristiina Hellsten (sd), kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen; Mari Kousa-Kuusisto (vihr), kulttuurilautakunnan jäsen; Elina Sandelin (vas), kaupunginvaltuutettu ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsen; Sini Ruohonen (kok), Turun Kokoomuksen pj, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen; Mikael Miikkola (ps), kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen; sekä Jarmo Laivoranta (kesk), kaupunginhallituksen varajäsen ja kaupunginhallituksen konsernijaoksen jäsen.
Ruohosen mukaan nuorisotalot saattavat olla hyvinkin menneen talven lumia.
– Tärkeintä olisi saada aktivoitua syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, joita ei nuokkareilla näy. Luonnon ympäröimää Länsi-Turkua tulisi markkinoida kiinnostavana liikenteellisesti hyvin saavutettavana ja liikunnallisena paikkana, hän ideoi.
Miikkola on samaa mieltä Ruohosen kanssa siitä, että nuoret tarvitsevat oman näköisiään kokoontumispaikkoja, jollaisia perinteiset nuorisotalot eivät aina edusta.
– Aktiivinen porukka ja vilkas toiminta Länsi-Turun kaupunginosassa tarvitsisi ihan oman strategiansa, jota voisivat olla valmistelemassa kaikenikäiset asukkaat, Miikkola ehdottaa.
Nuoria tulisi Laivorannan mukaan kannustaa omatoimisuuteen, eikä esittää heille valmiita toimintamuotoja.
– Korostaisin nuorison omia mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristönsä viihtyvyyteen, Laivoranta esittää.
Sandelin on sitä mieltä, että perinteisten nuokkareiden aika ei ole vielä ohi.
– Kysymys on nimenomaan siitä, että nuoriso ei innostu ohjatusta toiminnasta. Resurssien puuttuessa tulee käyttää luovuutta, Sandelin toteaa.
Yhteistyö harrastusten voimavarana
Seudun lapsia ja nuoria liikuttavan salibandyseura FBC Turun toiminnanjohtaja Ville Lintusen mukaan paljon puhuttaneen drop out -ilmiön takana on monia syitä, joista harva tulee seuran tietoon.
– Seuran näkökulmasta usein on hankala havaita todellisia syitä lapsen poisjääntiin harrastuksesta. Harvempi puhuu taloudellisista ongelmistaan, joten asia helposti jää siihen. Harrastamisen hinta ei saa kuitenkaan olla esteenä – sitä varten on olemassa tuettu harrastustakuu, jota toteutamme tällä hetkellä Raision Futiksen kanssa esimerkiksi iltapäiväkerhotoiminnassa, Lintunen sanoo.
– Vanhemmat voivat myös omalla aktiivisuudellaan edesauttaa lastensa viihtymistä harrastuksensa parissa. Seura kun ei ole päiväkoti, johon lapsi voidaan viedä hoitoon, vaan enemmänkin koko perheen yhteinen juttu. 85 prosenttia toiminnastamme perustuu vapaaehtoistyölle eli vanhempien panos on erittäin tärkeää, lisää Lintunen.
Mari Kousa-Kuusisto ja Kristiina Hellsten osoittavat kaiken tukensa harrastuksille.
– Julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyössä on petrattavaa, sillä varsinkin lasten harrastuksiin satsattaessa jokainen euro tulee moninkertaisena takaisin, Hellsten tuumaa.
– Olen aivan samaa mieltä. Pitkään partiota harrastaneena näen, että partio ei kilpaile urheiluharrastusten kanssa kuten eivät seuratkaan kilpaile keskenään. Yhteistyöstä saadaan voimaa ja volyymia toimintaan, Kousa-Kuusisto komppaa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
