Brasiliasta kotoisin oleva turkulainen nukketeatteritaiteilija Marco Pinto on tehnyt parhaimpina vuosinaan 250 nukketeatteriesitystä. Sittemmin hän lopetti esiintymisen ja nuket jäivät lepäämään laatikoihinsa, kunnes 17. toukokuuta ne pääsivät visiitille Kuusiston Taidekartanoon.
KAARINA. Turkulaisen Marionettiteatteri Mundon varastoista on nostettu esille Kuusiston Taidekartanon kesän 2018 ensimmäiseen näyttelyyn lähes sata nukkea. 17. kesäkuuta asti esillä olevassa näyttelyssä nukketeatteritaiteilija Marco Pinton teosten nuket tuovat esiin kulttuurien monimuotoisuuden ja satujen kiehtovan maailman.
Brasiliasta Turkuun kulkeutunut Marco Pinto on turkulaisen nukketeatteritaiteen vanha tekijä. Vuonna 1996 Pinto perusti Turkuun Uudenmaankadulle Marionettiteatteri Mundon. Nukketeatteri oli pieni, mutta parhaimmillaan Pinton esityksiä oli 250 vuodessa ympäri Suomea.
– Tämä näyttely on kooste siitä yli 20 vuodesta, kun olen tehnyt nukketeatteria Suomessa. Mukana on nukkeja monista eri näytelmistä, hän kertoo.
Muutama vuosi sitten Pinton selkä meni niin huonoon kuntoon, että hänen oli pakko lopettaa keikkailu. Siksi näyttelyn pystyttäminen tuntui nyt erityisen hyvältä.
– Nyt nuket pääsevät vähän esille, pois laatikoista, Pinto hymyilee ja katselee nukkejaan kuin vanhoja ystäviä.
Nukkeja klassisilla menetelmillä
Nukketeatteria on tehty vuosisatojen ajan monilla erilaisilla nukeilla. On marionetteja, sauvanukkeja, käsinukkeja, pöytänukkeja, vartalonukkeja, sorminukkeja, varjonukkeja, paperinukkeja ja eläviä esineitä. Elämänsä aikana yli 300 nukkea tehnyt Marco Pinto yhdistelee marioneteissa brasilialaisia ja eurooppalaisia tekniikoita. Ja on hän ehtinyt tutustua myös venäläisiin suuntauksiin. Marionetti-nukkeja ohjataan narujen avulla, jotka taas kiinnittyvät puuristikkoon.
– Euroopassa ristikkoa käytetään usein pystyasennossa. Minä olen oppinut brasiliaisen tavan, jossa risti on vaakasuorassa. Ristejä voi olla kahdessa tai kolmessa tasossa. Jokainen naru, joka nukella on, tekee yhden liikkeen. Ja yhteensä naruja voi olla 20, Pinto selittää.
Näyttelyn vanhin nukke Carlos on tehty Norjassa 80-luvun lopulla. Sitä vanhemmat nuket ovat jääneet Pinton kotimaahan Brasiliaan.
Intiaanien tarinoita
Pinto on käsitellyt teoksissaan erilaisten ihmisten ja eläintenkin samanlaisuutta, maahanmuuttoa ja elämän monimuotoisuutta. Esimerkiksi Momi Metsähiiri on eläinkunnan pakolainen. Hänen kotimetsänsä paloi poroksi ja hän joutui muuttamaan uuteen metsään, jossa vastassa oli ennakkoluuloja.
Suurin osa Pinto tekemistä näytelmistä on ollut lastenteatteria. Brasilialaisen taustansa vuoksi esimerkiksi Brasilian intiaanit ja sademetsät ovat olleet esillä Pinton esityksissä ja nyt myös näyttelyssä. Lisäksi hän on esittänyt klassikkotarinoita, kuten Päivänsäteen ja Menninkäisen.
Nukkeja on näyttelyssä kaiken värisiä ja kokoisia.
– Yksi eniten keskustelua herättäneistä nukeista on transvestiitti Valdemar näytelmästä Antonion tie, Pinto kertoo.
Puhu nukelle!
Marco Pinto päätyi nukketeatterin pariin jo nuorena.
– Olin silloin kapinallinen, kuten melkein kaikki nuoret sen ajan Brasiliassa. Se oli muutoksen aikaa ja olin politiikassa aktiivinen, hän muistelee.
Suoran poliittisen vaikuttamisen lisäksi Pinto pyrki vaikuttamaan asenteisiin myös kriittisen nukketeatterin ja anarkistisen punk-musiikin välityksellä.
– Punk-musiikki tuli Brasiliaan vähän myöhemmin kuin muuhun maailmaan, koska siellä elettiin diktatuurissa. Me elimme juuri siinä välivaiheessa ennen kuin Brasiliaan tuli demokratia vuonna 1985, hän selittää.
Nukketeatterin kautta pystyi tekemään paljon kriittisempää taidetta kuin monilla muilla menetelmillä.
– Pilkkasimme vallassa olevia siitä, että he eivät näe todellisuutta. Lapsilla ei silloin ollut varaa ostaa kouluvaatteita ja bussilippuja, jotta olisivat päässeet 30 kilometrin päähän kouluun, mutta päättäjät näkivät vain sen, että kaikilla oli oikeus käydä koulua, hän selittää.
Kerran hän nuketti hahmoa, joka väitteli torilla kansanedustajan kanssa.
– Esityksen jälkeen joku mies uhkasi haastaa minut oikeuteen. Sanoin vain, että ei hänen minua kannata haastaa, sillä nukkehan se oli, joka puhui. Sitten hän osoitti sanansa nukelle, mutta tajusi pian, että häntä oli huijattu, Pinto nauraa.
– Kun sain sen jäykän kaverin puhumaan puulle, minun työni oli tehty. Se tarkoitti, että sain tehtyä nuken eläväksi, hän selittää.
Janica Vilen
