Lietolaisen esikoiskirjailijan Marjut Brunilan Immu ja torninvartijat on seikkailullinen tarina suvaitsevaisuudesta. Seutusanomien haastattelussa Brunila kertoo, mikä ruokkii hänen mielikuvitustaan, ja mistä tarinat syntyvät.
KIRJALLISUUS. Liedon Littoisissa asuva Marjut Brunila julkaisi maaliskuun lopulla Immu ja torninvartijat -esikoisteoksensa. Alakouluikäisille suunnattu seikkailu- ja kummitustarina sijoittuu Littoisten verkatehtaan ympäristöön.
Lastenkirjan kirjoittaminen oli luokanopettajana yli 20 vuoden ajan toimineelle Brunilalle luonnollista. Lisäksi hän on toiminut kymmenen vuotta Mannerheimin Lastensuojeluliitossa lasten ja nuorten vapaaehtoisena tukihenkilönä.
– Haluaisin jatkaa Immun tarinaa sarjaksi asti, mutta en vielä tiedä, mitä kustantamoni Myllylahti siitä ajattelee. Päähän pälkähtäviä ideoita kirjoittelen jatkuvasti ylös, toteaa Brunila iloisena.
Mielikuvitusta ruokkiva ympäristö
Tekstiilitehtaan historiallinen miljöö ruokki tarinankertojan mielikuvitusta. Brunila ei ole aiemmin kuullut kummitustarinoita verkatehtaalta, mutta näin mielenkiintoinen paikka on hänen mukaansa otollinen sellaisille.
– Kirja kertoo 11-vuotiaasta Ilmarista eli Immusta, joka törmää verkatehtaalla yöllä vieraillessaan salaseuraan sekä kummitukseen, joka paljastuu sata vuotta sitten alueella eläneeksi tytöksi, kertoo Brunila.
– Teoksen alkupuolelta löytyy kartta todellisista paikoista, joissa Ilmari seikkailullaan vierailee. Kohteista löytyy muun muassa Pirunvillaksi kutsuttu talo, jonka historiaan sen sijaan kertomusten mukaan liittyy monta outoa tapausta ja onnettomuutta, lisää Brunila.
Brunilan mukaan seikkailullisessa tarinassa on myös vakavampia vivahteita, jotka käsittelevät yksinäisyyttä, vaikeita kotioloja ja erilaisuuden suvaitsemista.
– Ilmari on vaikean paikan edessä, kun hänen perheensä päättää muuttaa Varissuolta Littoisiin. Edelliseen asuinympäristöön jäävät tuttu koulu ja kaverit. Uudessa paikassa hän kohtaa yksinäisyyttä ja etsii uutta kaveripiiriä, jonka kanssa viettää aikaa, Brunila paljastaa juonenkulusta.
Helppolukuista ja visuaalista
Brunila on rakentanut Immu ja torninvartijat -teoksen mahdollisimman helppolukuiseksi, jotta se soveltuisi myös vähemmän lukeville lapsille.
– Kirja koostuu lyhyistä jaksoista. Siinä myös korostuu toiminnallisuus, paikkoja tai maisemia en ole jäänyt kuvailemaan sen tarkemmin, koska kartta havainnollistaa Ilmarin seikkailureittejä, Brunila pohtii.
– Olen iloinen, että visuaalinen puoli toimii hienosti tarinan kanssa yhteen. Kansikuvan teokselle on taiteillut kuvataiteilija–kuvittaja Anne Muhonen, jatkaa Brunila.
Tarinankertoja pienestä saakka
Brunila sanoo lukeneensa aina. Kirjallisuuden ahmiminen sen sijaan kasvatti sanavarastoa ja kutkutti mielikuvitusta omiin leikkeihin ja tarinoihin.
– Äitini luki minulle varhaislapsuudessa. Heti lukemaan opittuani aloin ahmia Enid Blytonin Viisikko-kirjoja. Ensimmäisen kirjallisen teokseni, joka muistutti vahvasti Viisikko-kopiota, kirjoitin 9-vuotiaana. Samoihin aikoihin 1970-luvun alkupuolella perustin serkkupoikani kanssa Etsivätoimisto Vilkku & Välkyn, jonka nimissä seurailimme mielestämme epäilyttäviä ihmisiä kotikulmillani Turun keskustassa, nauraa Brunila.
Kirjailija suosittelee pihaleikkejä ja lukemista myös nykyvanhemmille ja -lapsille.
– Vanhemmat voisivat lukea lapsilleen enemmän. Lasten kehityksen kannalta myös mielikuvitusleikit olisivat hyvästä. Pysähtyminen kirjan ääreen ja ulkoilu ilman mobiililaitteita tekee itse kullekin hyvää, Brunila vinkkaa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
