MIELIPIDE. Tovi on kulunut siitä, kun Sauvostakin uskaltauduttiin yhden ihmisen voimin torille mieltä osoittamaan. Niin, meitä oli vain yksi- mutta mentiin kuitenkin. Ilma oli hieno ja järjestelyt toimivat. Kyyti Paimiosta tarjosi matkaseuraksi bussillisen samalla asialla olevia. Kaiken kaikkiaan busseja lähti Turusta matkaan kymmenen kappaletta.
Juhana Vartianen yritti saada ääntään kuuluviin, kertoakseen miksi työttömyysturvaa heikentävä ”aktiivimalli” on perusteltu, siinä onnistumatta. Sen sijaan, Senaatintorilla sai äänensä kuuluviin moni, joka on ollut pitkään hiljaa. Liian pitkään, liian hiljaa.
Paluu arkeen on tapahtunut ja ne joilla on työpaikka, ovat kukin sorvinsa ääreen toivon mukaan palanneet. Senaatintorin kokoontumiseen palataan varmasti useasti kevään aikana. Huomiota kannattaa kiinnittää, mihin sävyyn heistä puhutaan. 10 000 ihmisen leimaaminen ihmisinä, jotka vastuuttomuudessaan ovat herkästi ylipuhuttavissa on vastenmielistä ja näköalatonta.
Kaikenlaisen kouhotuksen alle on jäänyt muun muassa aktiivimallin aluepoliittiset vaikutukset. Syrjäkylän työttömälle ei laki anna turvaa, päinvastoin. On erilaisia tapoja tehdä politiikkaa, ihmisläheinen ja yksilöntarpeita kunnioittava lähestymistapa kuitataan puolihuolimattomasti ”pehmeinä arvoina”. Lähimmäisen rakkaus on kuitenkin kova juttu. Sen ytimessä ovat ihmisarvon jakamattomuus ja solidaarisuus.
Mikäli asenne kansalaisaloitetta ja sitä tukenutta mielenilmaisua kohtaan on ylimielinen, ei myöskään tyytyväisyys siihen, kuinka pidämme heikoimmistamme huolta kasva.
Marko Pekkarinen
Sauvo
