Ihmiselämän katoavaisuus on tuottanut lukuisan määrän erilaisia rituaaleja ja hautoja. Vaatimattomimmillaan haudat ovat vain maahan kaivettuja kuoppia, mahtavimmillaan kivestä tai maasta rakennettuja aikaa uhmaavia monumentteja.
RAISIO. Harkon arkeologinen näyttely esittelee Suomen esihistoriallisia hautoja valokuvin. Arkeologiseksi näyttelyksi se on poikkeava, sillä esillä ei ole esineitä. Näyttely on esillä 7.12.2017–4.3.2018 Raision kaupungintalon toisessa kerroksessa.
Haudat ja hautaustavat ovat vaihdelleet vuosituhansien aikana. Kivikaudelle (8850–1500 eKr.) tyypillisiä olivat punamultahaudat. Pronssikaudella (1500–500 eKr.) vainajat haudattiin rannikolla kivestä rakennettuihin röykkiöihin. Rautakauden loppupuolella, merovingiajalla (575–800 jKr.) vallitsevaksi hautamuodoksi tuli polttokenttäkalmisto. Aivan rautakauden lopulla piirtyvät esiin kristilliset ruumiskalmistot.
Kivikaudella vainajat haudattiin polttamatta. Pronssikauden kuluessa vallitsevaksi tuli polttohautaus, joka säilyi käytössä rautakauden lopulle saakka. Polttohautauksen päättymisen 1000-luvun jKr. kuluessa katsotaan olevan kristinuskon vaikutusta. Poikkeuksen yleisessä kuvassa muodostaa Eura-Köyliö alue, jossa vainajia aletaan haudata polttamatta jo merovingiajalla.
Pääsääntöisesti koko esihistoriallisen ajan oli tapana laittaa hautoihin esineitä vainajien mukaan, mutta ajallisia ja alueellisia eroja esiintyy. Kuvamme kaukaisimmasta menneisyydestä rakentuu pitkälti hautoihin ja niistä löytyneisiin esineisiin.
