KOLUMNI. Ruuhkabussi on lähes täynnä. Sisään astuessa katseeni alkaa haravoida vapaita istumapaikkoja. Mihin sitä istuisi? Sama toistuu lähes täydessä salissa ennen tapahtuman alkua. Kenen viereen voin istahtaa? Vielä vapailta vaikuttavat paikat saattavat olla varattu jollekin. Ja niin hullulta kuin se tuntuukin, niin sama epävarmuus täyttää mieleni myös täysin tyhjässä salissa tai noustessani ensimmäisenä matkustajana tyhjään bussiin.
Mitä minun pitää huomioida, että en asetu jonkun toisen paikalle? Onko täällä olemassa jokin kirjoittamaton sääntö siitä, mihin saa asettua? Ja sitten ovat vielä ne varattu-laput ja varattu-merkit. Juuri kun kuvittelen löytäneeni hyvän paikan salissa, niin huomaan penkille asetetun valkoisen varattu-lapun tai bussin seinään kiinnitetyn merkinnän siitä, kenelle juuri tämä paikka on varattu. Epätietoisena alan jo miettiä, että olisiko sittenkin parempi vain mennä kävellen tai jättää tilaisuus väliin. En tiedä mihin istua.
Onneksi tilanne voi olla myös toisenlainen. Parasta on, kun joku on saapunut jo ennen sinua ja pitää sinulle paikkaa varattuna. Riittää, kun ilmaannut paikalle ja jo sisään astuessa saat kuulla tutun ihmisen huudahtavan iloisesti: ”Sinä tulit! Tule tänne, täällä on paikka sinulle.” Tuntuu hyvältä olla odotettu.
Viime viikonloppuna osallistuin kahteen jumalanpalvelukseen. Molemmissa oli paljon ihmisiä. Ruskolla kirkko täyttyi piispanmessuun saapuneista seurakuntalaisista. Turussa Gatorade Centerissä kokoontui tuhansia nuoria viettämään Maata Näkyvissä -festareita. Molemmissa jumalanpalveluksissa suurin osa istumapaikoista täyttyi, mutta tyhjiäkin paikkoja jäi. Molemmista jumalanpalveluksista löytyi myös varattuja paikkoja.
Gatorade Centerissä oli varattu paikat jumalanpalveluksen toimittajille ja Ruskon kirkossa piispan seurueelle, mutta myös minulle oli varattu paikka. Paikkaa ei ollut merkitty varattu-lapulla tai seinäkyltillä. Kyseessä ei ollut kirjoittamaton sääntö tai sisäpiirissä kulkeva salainen tieto. Minulle varatulle paikalle kutsuttiin ääneen ja aivan erityisellä tavalla viittaamalla Jeesuksen sanoihin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Sanat olivat kutsu minulle. Minua oli odotettu. Minulle oli varattu paikka levon antajan vieressä. Paikka ehtoollispöydässä oli avoin. Sama paikka on varattu myös sinulle.
Waltteri Hämäläinen
Seurakuntapastori
Ruskon seurakunta
