KOLUMNI. Nostalgiakysymys: Kuka tai ketkä lauloivat aikanaan: Pelkkää hyvää vaan saat minut tuntemaan. Luotan ihmiseen, kun kanssas’ matkaa teen? Nostalgiavastaus: Tietenkin Armi ja Danny. Pelkkää hyvää he lauloivat Kevään sävel -kilpailun finaaliesityksessä vuonna 1986. Vaikka itse laulu lieneekin jo painunut unholaan, sen keskeinen ajatus – hyvän tekeminen toiselle ihmiselle – on yhtä ajankohtainen kuin aina. Tai ehkä jopa ajankohtaisempi kuin moniin aikoihin.
Hyvän tekeminen toiselle on jokaisen kristityn perusvelvollisuus, joka nousee selvästi Raamatusta: Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. (Gal.6:10).
Hyvän tekeminen ei kuitenkaan aina ole ihan yksinkertaista. Vaikka pyrkimyksemme olisi vilpittömästi tehdä hyvää, joskus hyvän tekemisen kohde ei millään suostu ymmärtämään, että on kyse hänen omasta edustaan. Hyvä esimerkki on vaikkapa se, kun äiti yrittää pukea kiukuttelevalle pikkulapselle talvivaatteita päälle, ettei pikkuiselle tule kylmä ulkona. Murrosikäinen lapsi taas ei välttämättä kauheasti ilahdu siitä, että hyvää tarkoittava vanhempi antaa hänelle tarkat kotiintuloajat.
Joskus on niinkin, että avun kohde kyllä tietää itsekin olevansa avun tarpeessa, mutta ei halua tai voi sitä myöntää. Esimerkiksi pettymys siitä, että ei selviäkään enää kodin askareista omin voimin, voi johtaa äksyilyyn hyvän tekijää kohtaan.
Hyvän tekijää saattaa kohdata myös kateellisten panettelu. Jos joku on tehnyt lähimmäiselle hyvää ja saattanut jopa saada siitä ääneen lausutun kiitoksenkin, herää helposti muissa ihmisissä perisuomalainen kateus. ”Väärin sammutettu”, totesi se entinen palopäällikkökin happamana, kun naapurikylän palokunta oli ehtinyt ennen omaa palokuntaa tulipalopaikalle.
Kaikesta tästä huolimatta emme saa väsyä tekemästä hyviä tekoja. Jokainen meistä voi vuorollaan antaa apua toiselle, ja jokainen on myös vuorollaan avun tarpeessa.
Pyrkikäämme siis kaikin keinoin tekemään pelkkää hyvää toisillemme.
Jani Kairavuo
Naantalin seurakunnan vs. kirkkoherra
