KAARINA. Piikkiön yhtenäiskoululla vietettiin lauantaina 21. lokakuuta kaikkien Piikkiön eläkeläisjärjestöjen yhteistä Suomi100-juhlaa yli sadan ikäihmisen voimin. Tunnin mittaisen juhlaohjelman jälkeen juotiin kakkukahvit ja loppupäivä kuluikin tanssien Rungon Kamariorkesterin tahdissa.
Juhlapuheen piti Eläkeliiton Piikkiön yhdistyksen puheenjohtaja Sinikka Tuomarila, joka muisteli sodan jälkeistä jälleenrakennuksen aikaa.
– Kullakin meistä on omat muistomme. Lapsuudessa saattoi olla niukkaa taloudellisesti, mutta oli paljon leikkikavereita. Työtä tehtiin terveyttä miettimättä ja lapset otettiin urakoihin mukaan. Minäkin olen tehnyt kalkkikivikuormaa Paraisten kalkkikivitehtaalla. Ei siinä kyselty, huvittaako, muistelee Piikkiössä ja Paimiossa rehtorina työuransa tehnyt Tuomarila.
– Merkittävintä on kuitenkin se, että vaikka monenlaista katkeruutta oli ihmisten mielissä, kansa lähti rakentamaan Suomea yhteistuumin, hän jatkaa.
Tuomarilan mielestä meillä on hyvä maa, vaikka millä mittareilla mitattaisiin.
– Silti tälläkin hetkellä, kun me juhlimme, joku muu voi todella huonosti – ehkä hyvinkin lähellä. Mitä voisimme tehdä? Kulkea avoimin silmin, osoittaa tukea, ei tuomita, hän vastaa.
Juhlapuheen lisäksi yleisö sai nauttia musiikki- ja runoesityksistä. Ennen virallisia tansseja nähtiin vielä kaikkien eläkeläisjärjestöjen yhteinen poloneesi: wanhojen tansseistakin tuttu puolalainen kansantanssi.
Kahvipöytään kutsuessaan juhlan juontanut Päivi Korvensyrjä muistutti vielä Piikkiön historiasta Suomen armeijan muonittajana sota-aikana. Piikkiössä Ylhäisten kartanossa leivottiin sota-aikana piikkiöläisen emännän reseptillä 100 tuhatta kiloa leipää päivässä.
– Leivät leivottiin nelikulmaisiksi ja pakattiin nelikulmaisiin laatikoihin. Silloin ne täyttivät junien vaunut tehokkaasti, kertoo Korvensyrjä.
Juhlien järjestelyistä vastanneessa toimikunnassa Korvensyrjä edusti Eläkeliiton Piikkiön yhdistystä. Tällä kertaa yhdistykset toi yhteen Suomen satavuotisjuhla, mutta mitkä muut asiat luovat siltoja yhdistysten välille?
– Meillä on aina keväällä kaikkien yhteinen Iloinen iltapäivä ja joulun alla yhteiset joulujuhlat. Yhteistä toimintaa voisi olla enemmänkin, sillä yhdistyksillä on paljon erilaista osaamista ja toimintaa. Jos yhdistäisimme voimat, saisimme kaikille monipuolisempaa tarjontaa eikä järjestäminen tulisi kenellekään liian raskaaksi, Korvensyrjä pohtii.
Janica Vilen
