Perjantaina 29. syyskuuta Suomen sotaveteraaniliitto täytti 60 vuotta. Samaan aikaan Helsingissä vietetyn pääjuhlan kanssa kaikille Suomen sankarihaudoille laskettiin seppeleet.
RAISIO. Raision sotaveteraanit kokoontuivat perjantaina 29. syyskuuta muistojuhlaan Raision sankarihaudoille ja sen jälkeen Martinhoviin. Seppeleen sankarihaudoille laskivat Raision Sotaveteraanien puheenjohtaja Rauno Saari ja veteraani Tuure Heikniemi.
Puheen piti Raision lukion oppilas Ville Virtanen.
– Ihmisten tulisi ottaa oppia teidän sukupolvestanne, sillä te piditte yhtä niinä vaikeina hetkinä, joina maamme itsenäisyys ja sen kansa olivat uhattuina. Sanani eivät riitä kuvaamaan sitä kunnioituksen määrä, jota henkilökohtaisesti tunnen teitä kohtaan. Sillä ilman teitä en opiskelisi omaa äidinkieltäni, ilman teitä ei minulla olisi maatani ja ilman teitä ei minulla olisi mahdollisuutta äänestää seuraavissa presidentivaaleissa, hän aloittaa.
– Hienosti taistelitte ja te ette sitä turhaan tehneet. Kiitänkin teitä arvon sotiemme veteraanit ja sankarivainajat mitä nöyrimmin niistä uhrauksista, joita teitte minun ja koko Suomen kansan hyväksi. Toivonkin vain, että te voisitte levollisin mielin jättää vartiopaikkanne meille, sillä nyt on meidän vuoromme varmistaa omille teoillamme, että juhlimme vielä joskus maamme 200-vuotista itsenäisyyttä, Virtanen jatkaa.
Raision Sotaveteraanit muistavat seuraavan parin viikon aikana tammenlehvä-veteraanejaan, joita on elossa vielä 41. Veteraanit tavataan henkilökohtaisesti ja heille luovutetaan Tasavallan presidentin ja rouva Jenni Haukion allekirjoittama kunniakirja sekä sotaveteraaniliiton ja Raision Sotaveteraani-yhdistyksen muistamiset. Tempauksen tarkoituksena on paitsi tervehtiä veteraaneja kasvoikkain, myös juhlistaa Suomen Sotaveteraaniliiton juhlavuotta.
Kun juhlaväki siirtyi Martinhoviin seppeleen laskun jälkeen, Raision Sotaveteraanien puheenjohtaja Rauno Saari halusi ojentaa tervehdykset Raisiossa pari vuotta asuneelle Lauri Lampulle, joka tuli tilaisuuteen Laitilan sotainvalidien veljeskodista saakka. Lamppu sai lämpimät sukat, suklaarasian ja Raision Sotaveraanien matrikkelin. Lisäksi Saari luki hänelle presidentin allekirjoittaman kunniakirjan:
– Te olette puolustaneet isänmaatamme viimeiseen keinoon tarttuen. Teidän uhrauksienne ansiosta Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotista olemassaoloaan vapaana ja itsenäisenä valtiona. Sodan raskaiden vuosien taakkaa kantaen teidän sukupolvenne tehtävä oli myös isänmaamme jälleenrakentaminen. Siinä työssä tarvittiin lujaa uskoa Suomen tulevaisuuteen ja yhdessä toimimisen voimaa. Suomen kansa tuntee tänään tekojenne mittaamattoman arvon arjen jokaisessa hetkessä, Rauno Saari lausuu Suomen tasavallan presidentin ja hänen puolisonsa Jenni Haukion kirjeen sanoin.
98-vuotias Lauri Lamppu saapui juhlaan yhdessä raisiolaisen siskonsa ja vävynsä kanssa.
– Lauri menetti kotinsa Karjalassa. Ja lisäksi hän menetti nuoruuteensa, koska haavoittui niin pahasti. Hän rakensi silti kodin ja sai perheen, kehuu hänen 90-vuotias pikkusiskonsa, joka on ollut sotatoimialueella pikkulottana, eli on myöskin sotaveteraani.
Lamppu palveli jääkäripataljoona kakkosessa. Haavoituttuaan hän joutui sairaalaan pitkäksi ajaksi ja kotiutui sieltä vasta kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen. Uransa hän teki Valkeakoskella teknikkona paperitehtaassa. Lisäksi hän on ollut mukana urheilussa koko elämänsä. Esimerkiksi nyrkkeilyssä hän toimi aikanaan kehätuomarina.
Nykyään leskeksi jäänyt Lamppu asuu veljeskodissa yhdessä muiden sotainvalidien kanssa.
– Siellä keskustellaan välillä muiden kanssa sotamuistoista ja pidetään kerhoja, hän kertoo.
Helvi ja Tuure Heikniemi menivät naimisiin sodan jälkeen vuonna 1946. Raisioon he muuttivat vuonna 1946. Tuure Heikniemi palveli rintamalla jalkaväen lähettinä.
– Olin sitä ikäluokkaa, että olin joukko-osaston nuorin, ja jäin palvelukseen vielä sodan jälkeen, Tuure Heikniemi kertoo.
Sodan aikana pariskunta ei vielä tuntenut toisiaan. Helvi asui Turussa Uittamolla.
– Uittamolla oli silloin ilmatorjuntapatteri, joten jouduimme evakkoon Ruskolle äidin ja siskojen kanssa. Isä oli molemmissa sodissa. Ruotsalaiset vapaaehtoiset asuivat meidän asunnossamme sodan ajan. Talo oli mennyt todella huonoon kuntoon, kun pääsimme vihdoin palaamaan kotiin, hän muistelee.
Heikniemien kodissa on puhuttu aina avoimesti sota-ajoista – myös nuorempien sukupolvien kanssa. Nykyään he osallistuvat aktiivisesti Raision Sotaveteraanien tilaisuuksiin ja käyvät veteraaneille tarkoitetuissa kuntoutuksissa.
Reino Suominen on paljasjalkainen raisiolainen. Hän on perheensä esikoinen ja siksi häntä on lähdetty aikanaan synnyttämään Turkuun venereittejä pitkin. Hänen pienemmät sisarukset ovatkin sitten syntyneet kotona Raisiossa.
– Ei silloin muita vaihtoehtoja ollutkaan kuin hevonen ja vene, Suominen kertoo.
Vaimonsa Eilan hän tapasi jo nuorena. Eila oli muuttanut Raisioon 9-vuotiaana Livonsaarelta. Pariskunta vihittiin sodan jälkeen vuonna 1948.
– Raisio oli silloin pieni kylä, jossa oli 2000 asukasta. Kaupunki on muuttunut niistä vuosista paljon, Suomiset sanovat.
Nykyään he ovat paljon veteraanien toiminnassa mukana ja Reino kuuluu hallitukseenkin.
– Liikuntaa yritämme järjestää, mutta se tuppaa jo vähän jäämään, Reino Suominen kertoo.
Janica Vilen
