Perjantaina Turun kirjamessuilla julkastiin raisiolaisen Jouko Moisalan kirjoittama ja merimaskulaisen Anne Pentin kustantama S/S Park Victoryn tarina. Toinen raisiolaiskirjailija Jasu Rinneoja esitteli uuden Kauno ja Sutki -teoksensa. Lisäksi ruokamessujen puolella yhtä lavaa isännöinyt Nousiaisten oma tähtikokki Kari Aihinen esitteli uutta nimikkokirjaansa Kape 24h.
KIRJALLISUUS. Turun Messukeskuksessa 6.–8. lokakuuta järjestetyt Turun Kirjamessut kokosivat yhteen 787 esiintyjää ja 490 ohjelmanumeroa. Näytteilleasettajia Kirjamessuilla oli noin 140. Kävijöitä tämän vuoden tapahtumassa oli yli 21 500. Kirjamessuilla nähtiin myös monia palkintojenjakoja sekä muita kirja-alan kohokohtia.
Suomen juhlavuoden kunniaksi Kirjamessut nosti valokeilaan kotimaisen kirjallisuuden. Messulavoilla haastateltiin kirjasyksyn nimiä Alexander Stubbista Esko Valtaojaan. Ensi vuoden Kirjamessujen teemana on naapurimaamme Viro, joka täyttää vuorostaan 100 vuotta.
Ohjelmapäälliköinä toimivat tänä vuonna kirjailijat Salla Simukka, Tommi Kinnunen ja Siri Kolu.
Kirjamessujen uutuuksiin kuului tänä vuonna muun muassa uudistunut lasten alue.
– Lasten alueesta olen ollut suorastaan lapsellisen ylpeä. Yleisö on todella löytänyt lasten alueen, ja siitä on tullut paljon hyvää palautetta. Alueella on pyörinyt ohjelmaa ja mukana on myös sanataideparkki, jonne on voinut jättää lapsen hoitoon, Simukka sanoo.
Päätöspäivä sunnuntai toi Kirjamessuille aivan uusiakin kävijöitä kun messuilla vietettiin cosplay-teemaa. Messuilla muun muassa järjestettiin muun muassa parhaan cosplay-asun kisa. Loppukilpailuun osallistui 30 cossaajaa.
Raisiolaiskirjailijan S/S Park Victoryn tarina julkaistiin messuilla
Suomen tietokirjailijoiden messuosastolla julkistettiin perjantaina 6. lokakuuta raisiolaisen Jouko Moisalan kirjoittama ja merimaskulaisen Anne Pentin kustantama S/S Park Victoryn tarina.
Park Victoryn tarina on kertomus rohkeudesta, sinnikkyydestä ja uhrautuvaisuudesta. Lukija pääsee myötäelämään kohtalonhetkiä myrskyisällä merellä vuoden 1947 jouluyönä, jolloin 48 amerikkalaista merimiestä taisteli hengestään Utön edustalla ja saaren asukkaat vaaransivat omat henkensä vaativassa pelastustyössä.
– Tuuli oli kova ja meri oli hyytävän kylmä. Siihen pimeyteen Utön saarelaiset lähtivät pelastamaan amerikkalaisia omat henkensä riskeeraten. 48 miehestä 38 onnistuttiin pelastamaan. Osa miehistöstä huuhtoutui kallioluodolle, josta aallot löivät ylitse ennen kuin monen tunnin jälkeen heidät saatiin pelastettua – ja kaikki eivät selvinneet, Anne Pentti kertoo.
– Kirjassa utöläinen rouva kertoo, miten he löysivät aamulla paljaiden jalkojen jälkiä ja ymmärsivät, että nyt on jotain pahaa tapahtunut. Ja pian he löysivät alastomia miehiä, jotka olivat kylmyyden kangistamia ja täysin puhekyvyttömiä, Pentti jatkaa.
Utöläiset saivat keväällä 1948 USA:sta kiitokseksi urotöistään lähetyksen sokeria, kahvia, makeisia ja jauhoja.
– Suomessa elettiin silloin sodan jälkeistä aikaa. Kaikki oli kortilla ja kaikesta oli puutetta. Lahja tuli tarpeeseen. Mutta mitä tekivät utöläiset? Pitivät tarvikkeista huutokaupan, josta saaduilla rahoilla teetettiin hopeinen kymmenhaarainen kynttilänjalka, johon kaiverrettiin jokaisen haaksirikossa menehtyneen kymmenen miehen nimi. Kynttelikkö on edelleen Utön rukoushuoneessa, kertoo Anne Pentti ja liikuttuu silminnähden, vaikka on saanut projektin aikana kertoa tarinan jo lukuisia kertoja.
Suosittu sukelluskohde
Kirjailija ottaa lukijan mukaan sukeltamaan vielä nykyäänkin Utön edustalla makaavaan 139-metriseen hylkyyn. Moisala on sukeltanut Park Victoryyn ensi kerran jo 70-luvulla.
– Silloin tiedettiin, että hylystä vuotaa öljyä mereen, mutta vasta vuonna 1994 ympäristökeskus ryhtyi hommiin ja hylky puhdistettiin öljystä kokonaan. Hylky on edelleen sukeltajille suosittu kohde. Vuonna 2047 se muuttuu muinaismuistoksi, jolloin sinne saa sukeltaa, mutta koskeminen ja kaikenlainen kajoaminen kielletään, Moisala kertoo.
Idea kirjasta syntyi, kun Moisala hoksasi haaksirikosta tulevan kuluneeksi 70 vuotta.
– Ajattelin ensin, että teen julistesarjan, mutta materiaalia alkoi kertyä niin paljon, että aloinkin kirjoittaa kirjaa julisteiden valmistuttua, hän kertoo.
Kustantajaa kirjalle ei tarvinnut lähteä hakemaan kaukaa. Merimaskulainen Anne Pentti on itsekin sukeltanut hylyllä ja tunsi Moisalan entuudestaan, joten hän lähti projektiin mukaan miettimättä hetkeäkään, kun soitto tuli.
– Saaristomeren lukuisilla hylyillä on jännittävä ja kiehtova historia, mutta Park Victoryn tarina lienee yksi hurjimmista ja traagisimmista, Anne Pentti sanoo.
Tämän vuoden heinäkuussa Moisala vei Park Victoryn nyt jo edesmenneen kapteenin Allen Zeppin pojan ja pojanpojan sukeltamaan hylylle. Heidän mukanaan Utöseen saapui kapteenin 96-vuotias leski Wilma Zepp. Allen Zepp jatkoi haaksirikon jälkeen kapteenina muilla aluksilla ja merillä ja kuoli lopulta laivansa kannelle sydänkohtaukseen 80-luvulla.
Laivoja liukuhihnalta
Jouko Moisala kuvaa kirjassaan elävästi myös amerikkalaisen laivanrakennuksen historiaa. Liberty-luokan aluksen, S/S Robert E. Pearyn rakentaminen kesti neljä päivää, 15 tuntia ja 29 minuuttia. Liberty-luokan aluksia tehtiin yhteensä 2700.
– Miehistöksi kelpasivat kaikki ne, jotka eivät kelvanneet mihinkään muualle. Valtameriä seilattiin isoilla laivoilla ilman mitään koulutusta, Moisala kertoo.
Libertyt tunnettiin siitä, että ne tehtiin äkkiä ja voitiin ajaa poikki. Ne kulkivat vain 11 solmua ja maailmalla vitsailtiin, että saksalaiset sukellusveneet ehtivät upottaa niitä nopeammin kuin laivoja ehdittiin rakentaa. Siksi suunniteltiin uusi Victory-luokan nopeampi laiva. Niitäkin tehtiin 572. Haaksirikko ei kuitenkaan ollut laivan laadusta kiinni, sillä kyseessä oli kestävämpi Victory-luokan laiva.
Selkokirjat yleistyvät
Lauantaina messuilla järjestettiin selkokirjapaneeli. Yksi tämän syksyn uusista selkokirjoista on raisiolaisen Jasu Rinneojan Kauno ja Sutki. Dekkaristina tunnettu Jasu Rinneoja innostui selkokirjoista huomattuaan, että Selkokeskus etsi uusia selkokirjojen kustantajia ja kirjoittajia Iloa selkokirjasta -projektiin.
– Innostuin hommasta heti. Minulla on aika rönsyilevä kirjoitustyyli, joten tämän kirjan kirjoittaminen oli minulle hyvää harjoitusta. Vaikeinta oli eri lukijaryhmien huomioinen ja rajanvedot kielen ymmärrettävyyden suhteen, Rinneoja kertoo.
Vaikka kirja on selkokielinen, siinä on silti käytetty murretta. Sen sijaan monia sanavalintoja Rinneoja muokkasi selkeämmiksi yhteistyössä Selkokeskuksen koelukijoiden kanssa.
Kirja koostuu kahdesta tarinasta. Ensimmäisessä talonmies Kauno pyytää Maijan juhannukseksi mökille. Maija odottaa mukavaa retkeä, mutta kaikki menee pieleen. Toisessa tarinassa Kaunosta paljastuu uusia piirteitä, kun selviää, että Maijan entinen mies Sutki on karannut vankilasta.
– Ensimmäinen tarina on ollut pöytälaatikossani pitkään. Toisen kirjoitin varta vasten tätä kirjaa varten suoraan selkokielellä. Ensimmäinen valmis tarina piti mukauttaa selkokielelle ja se oli huomattavasti vaikeampaa kuin suoraan selkokielellä kirjoittaminen, Rinneoja puntaroi.
Selkokeskuksen mukaan selkokielinen kirjallisuus avaa kirjat lukijaryhmille, joille yleiskielinen kirjallisuus on vaikeaa tai mahdotonta lukea. Selkokielisen kirjallisuuden kohderyhmiä ovat esimerkiksi vanhukset ja muistisairaat henkilöt, kehitysvammaiset ihmiset sekä esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset ihmiset jotka opettelevat suomen kieltä.
Kape 24h – reseptejä kotikokeille
Nousiaisissa kasvaneen ja nykyään Helsingissä asuvan Kari Aihisen Kape 24h oli messuilla niin tuore tapaus, että Kape itsekin sai sen ensi kertaa hyppysiinsä vasta messuhumussa. Kirja on täynnä reseptejä, joiden onnistumiseksi ei tarvitse olla huippukokki.
Kirjassa hän kertoo myös työstään ja perhe-elämästään. Yksi työssä menestymisen salaisuus on hänen mukaansa hyvä henkilökunta.
– Yksi tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä on Rosterin Head Chef Olli Kolu. Olli on ihan mahtava nelikymppinen jätkä Jyväskylästä, jonka kanssa olen painanut hommia vuodesta 2005. Viimeiset seitsemän vuotta Kolu on tehnyt mulle ruokalistoja, ja hän tekee niin hyvää ruokaa, etten vielä kertaakaan ole joutunut puuttumaan mihinkään, hän kertoo esimerkkinä.
Lisäksi hän puhuu perheensä tärkeydestä:
– Perhe on mulle itseisarvo ja elämän perusta, hän sanoo.
Aamuisin hän hoitelee omia hommiaan, ennen kuin perheen pojat heräävät kahdeksan aikoihin ja alkaa aamupuuroshow, joka on seurannut kokkia Helsinkiin Nousiaista.
– Pojat jaksavat pitkälle päivään Rouva Aihisen maukkaalla tuorepuurolla. Aamupuurolla alkava päivä on perua omasta lapsuudenkodistani. Silloin tosin syötiin kaurapuuroa tai neljän viljan puuroa, jonka äiti keitti joka aamu valmiiksi höyrykattilaan odottamaan, Aihinen kirjoittaa kirjassaan.
Janica Vilen
