90-luvulla lietolainen tutkija Marjo Keskitalo innostui kvinoasta USA:ssa tehdessään siellä väitöskirjaansa. Kun kvinoaa suositeltiin astronauteille, nuoren tutkijan uteliaisuus heräsi. 20 vuotta sitten hän toi kvinoan Suomeen ja sai tutkimuksillaan vahvistusta sille, että kasvia voisi viljellä Suomen olosuhteissa. Sen jälkeen hän kiersi kymmenen vuotta esittelemässä tutkimuksiaan eri viljelijöille, mutta kaikki tuntuivat uskovan, että viljassa on Suomen tulevaisuus. Kymmenen vuotta sitten vastaan tuli oman kotikylän eli Rainingon luomutila, joka teki tutkijan unelmasta totta. Nykyään Suomessa jo lähes jokainen tietää, mitä on kvinoa.
TIESITKÖ?
Sisukas valevilja
Alun perin Etelä-Amerikasta kotoisin olevaa ravinteikasta kvinoa-kasvia viljeltiin jo ennen ajanlaskun alkua, ja se on ollut tärkeä vuoristoseutujen ravinnon lähde.
Suomessa sysäys kvinoan viljelyyn lähti Luonnonvarakeskuksen (Luke), lietolaisen erikoistutkijan Marjo Keskitalon esitelmästä. Myös lietolaiset Rainingot olivat kuulemassa puhetta niin ikään Liedossa pidetyssä tilaisuudessa ja siitä yhteistyö alkoi.
Kvinoa on revonhäntäkasvi. Sille ei ole omaa alalajia, joten sitä sanotaan valeviljaksi, vaikkakin sitä lopulta käytetään samoin kuin viljoja.
Kvinoasta tunnetaan tuhansia erilaisia kantoja, koska sitä on viljelty hyvin erilaisissa olosuhteissa.
Se pärjää karuissakin olosuhteissa ja kestää hyvin emäksistäkin maata. Lisäksi se pärjää hyvin kuivassa ja viileässä ilmastossa.
Suomen lisäksi kokeiluja on tehty Ruotsissa, Belgiassa, Tanskassa ja Puolassa. Kyselyjä siemenistä tulee Marjo Keskitalolle ympäri maailmaa.
LIETO. Pro Luomu ry kutsui kaikki suomalaiset Suomen juhlavuoden kunniaksi tekemään maailmanennätystä luomupuuron syönnissä keskiviikkona 6. syyskuuta. Päivän aikana syötiin luomupuuroa yhteensä 390 230 annosta, ja ennätys syntyi.
Rainingon luomutilalla Liedossa osallistuttiin ennätyksen tekoon tarjoamalla kvinoasta tehtyä luomupuuroa kaikille halukkaille. Tilalla tarjottujen puuroannosten lisäksi Liedon kunta osallistui hankkeeseen toimittamalla kvinoapuuroa julkisen ruokahuollon kautta yli 4 000 annosta.
Yksi puuron syöjistä oli Liedon kunnanjohtaja Esko Poikela, joka oli vaikuttunut kvinoan menestystarinasta.
– Tämä on unelmatarina yrittäjyydestä. Tutkija ja viljeilijä löytävät toisensa ja sitten lähdetään kehittelemään ruokaa, joka sopii perheen urheilijoille. Sitten kaikki palaset kolahtaa kohdilleen. Tämä on mallikasta maanviljelyä, jossa tutkimustyö ja tuotekehistys ovat huipussaan. Harva kuluttaja ymmärtää, kuinka korkealaatuista ja tarkoin tutkittua on suomalainen maanviljelys, hän sanoo.
Miksi kvinoa sitten on niin pidetty kasvi?
– Se pitää nälän tunteen poissa pitkään. Siinä on myös 5–6 % rasvaa, mitä viljoissa ei yleensä ole, vastaa tutkija Marjo Keskitalo.
– Jos tulisi jonkinlainen kriisi, tällainen kasvi olisi kallisarvoinen, jossa on ravintoaineet kohdillaan, Keskitalo jatkaa.
Kvinoan viljely aloitettiin Rainingon tilalla vuonna 2009. Sen jälkeen Rainingon perheessä ollaan syöty kvinoapuuroa joka aamu.
– Teemme kvinoasta kaikki puurot, risotot ja lisäkkeet. Kauraa ei olla enää juurikaan käytetty sen jälkeen, kun tutustuimme kvinoaan, sanoo luomutilan isäntä Juha Raininko.
Tilan emäntä Terhi Raininko paljastaa oman suosikkireseptinsä:
– Tykkään paahtaa kvinoan uunissa huuhtelun jälkeen ja sitten sen voi laittaa vaikka vihersalaattiin. Tulee äkkiä ja tuo paljon makua. Lisäksi värjään joskus kvinoan punaiseksi ja teen siitä kermahyvettä, hän sanoo.
Maa- ja kotitalousnaiset olivat tehneet kvinoasta tilaisuuteen myös muita maistiaisia, kuten kakkusia ja rahkaa.
Rainingoilla 30 % markkinaosuus
Rainingon tilalla on nykyään Juha Rainingon arvion mukaan 30 % markkinarako suomalaisen kvinoan tuotannossa.
Tilan kvinoapellot Hämeentien toisella puolella alkavat jo muuttua kauniin oransseiksi. Kvinoa puidaan viimeisten joukossa, syys- lokakuun vaihteessa aina. Tilan pihalla kvinoapellot ovat kuitenkin vielä vihreitä, sillä kotipihan kvinoa kuoli kevään kylmän jakson aikana.
– Tiesimme, että tämä tapahtuma on tulossa, joten päätimme kylvää uuden sadon kesäkuussa. Tämä on nyt samalla kokeilu. Saa nähdä, ehdimmekö puimaan sen ennen talvea. Väkisinkin menee marraskuuhun ennen kuin on valmista. Toivottavasti tulee lämmin syksy, sanoo Terhi Raininko.
Tällä hetkellä tilalla kasvaa kvinoaa, puhdasta kauraaa, ruista, härkäpapua ja hernettä.
– Tattariakin oli, mutta johtuen kasvukauden kylmästä alusta, jouduimme jo ajamaan maan ympäri sen osalta. Kasvukausi on tänä vuonna noin kolme viikkoa myöhässä, Juha Raininko kertoo.
Kvinoa on ainoa, jota jatkojalostetaan tilalla, kaikki muu lähtee suoraan eteenpäin.
Perheyritys 40-luvulta
Rainingon pariskunnan lisäksi tilaa pitää Juha Rainingon veli Kari Raininko. Perheyrityksen juuret juontavat 40-luvulle.
– Isämme tuli tilalle vuonna 1946. Vuonna 1987 otimme veljeni kanssa tilan haltuun. Olimme jo polvenkorkuisina mukana kylvöhommissa. Suurin muutos tuotannossamme tapahtui vuonna 1995, kun Suomi hakeutui EU:n jäseneksi, ja me siirryimme luomutuotantoon, Juha Raininko kertoo historiasta.
Juhan ja Terhin poika Tapani on jatkanut viljelystöitä vanhempiensa jalan jäljissä. Perheen tytär Sofia taas kouluttautuu parhaillaan ammattiin toiselle alalle, mutta kiertää perheen mukaan messuilla ja on muutenkin avuksi maatilan töissä.
”Tosi hyvää!”
Lietolaiset sisarukset Anneli Nurmi, Reino Jalonen ja Raija-Liisa Pajula sekä hänen 2,5-vuotias lapsenlapsensa Aino Pajula olivat tulleet maistamaan kvinoapuuroa.
– Tosi hyvää, he kommentoivat yhteen ääneen.
– Ehkä vähän suolaisempaa, mitä itse teen, lisää Anneli Nurmi, jolle kvinoa on arkinen tuote.
– Olen keliaakikko, joten olen tottunut tähän. Tänä päivänä gluteenitonta valikoimaa onneksi jo löytyy paljon. Kvinoa on aina kuvioissa mukana, hän kertoo.
Ensi kertaa hän maistoi kvinoaa jo vuosia sitten, mutta viime vuonna sitä alkoi kulua keittiössä enemmän.
– Vähän vaati totuttelua, mutta nyt se maistuu tosi hyvältä. Syön usein kvinoapuuroa ja lisäksi ostan myös kvinoajauhoja, joilla leivon leipää, hän kertoo.
Tilalla puuroa tarjottiin tyrnikiisselin, voinokareen, sokerin tai kanelin kera.
– Itse laitan usein myös kanelia tai sitten hilloa tai marjoja. Vieressä on lasillinen maitoa.
Luomupuuron maailmanennätystempaus oli osa Syödään yhdessä -teemaa, joka on osa Suomi 100 -hanketta. Tavoitteena oli tehdä luomua tunnetuksi helpolla ja hauskalla tavalla. Siinä myös onnistuttiin yli odotusten: tempauksessa oli mukana yli 300 organisaatiota ja somen kautta osallistui 2 300 kuluttajaa. Kaikista mukaan ilmoittautuneista organisaatioista Arkean tarjoama ja myymä luomupuuroannosmäärä oli suurin. Arkean asiakkaat söivät yhteensä 32 183 annosta luomupuuroa. Tämän kunniaksi Arkealle luovutettiin kunniakirja maailmanennätyksen julkistustilanteessa 7.9. Helsingin Kansallismuseossa.
Janica Vilen
