Muistoja merimiestatuoinneista kerätään kirjaksi

Pohjoismaiden lippuja ja laivaa esittävä ns. Homeward bound -tatuointi kuvattuna 86-vuotiaan uusikaupunkilaisen merimiehen käsivarressa vuonna 2013. Kuva: Jari Ruotsalainen.

Jari Ruotsalainen kaipailee kirjallista ja kuvallista aineistoa merimiestatuoinneista Kustavin, Naantalin, Paraisten ja Uudenkaupungin asukkailta.

KIRJALLISUUS. Suomen kulttuurirahastolta vuoden mittaisen tutkimusapurahan merimiestatuointeja käsittelevän julkaisun kirjoittamiseen saanut tutkija Jari Ruotsalainen kaipaa länsirannikon asukkailta aiheesta niin muistitietoa kuin kuvamateriaaliakin.

– Kustavi, Naantali, Parainen ja Uusikaupunki ovat esimerkiksi oikein otollisia paikkoja materiaalin metsästykseen. Suurin osa tähän mennessä haastattelemistani henkilöistä on juuri länsirannikolta, Ruotsalainen kertoo.

– Teostani varten tarvitsen lisää kuvamateriaalia koskien merimiesten tatuointikulttuuria ajanjaksolla, joka alkaa 1940-luvun alkupuolelta ja päättyy 1970-luvun taitteeseen. Rauman merimuseo on auttanut kuvien hankinnassa, mutta vielä puuttuu aineistoa, lisää Ruotsalainen.

Ruotsalaisen vuonna 2015 valmistunut väitöskirja käsitteli suomalaista tatuointikulttuuria laajemmin. Merimiestatuoinneista on Suomessa julkaistu hyvin vähän mitään aineistoa, joten Ruotsalainen päätti paikata omalla tutkimustyöllään tämän ammottavan aukon.

– Merimiesten tatuoinneista kirjoittamastani artikkelista minulla jäi materiaalia yli ja ajattelin että kaiken keräämäni voisin koostaa yleistajuiseksi kirjaksi, hän toteaa.

– Oli jotenkin erikoista, että vuosi sitten Merikeskus Vellamossa esillä ollut merimiesten tatuointeja käsittelevä näyttely oli ruotsalaisten koostama ja rakentama. Onhan meillä omatkin merimiehet ja myös sitä kuvallista aineistoa. Aineisto täytyy kerätä talteen, vielä kun on mahdollista. Vanhimmat haastateltavani ovat aloittaneet työnsä purjelaivoilla 1940-luvun alussa. Toki nuorempienkin jutut kelpaavat ja olen niitä tallentanut ja valokuvannut, hän jatkaa.

Ruotsalainen haluaa kirjoituksillaan myös hälventää merimiesten tatuointeihin liitettäviä myyttejä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen osoittamisesta.

– Kokemukseni mukaan merimiehen iholta ei voi lukea mitään muuta kuin että merillä on oltu. Kyse on omaperäiseen ammattikulttuurin sitoutumisesta ja sen todella vanhojen perinteiden omaksumisesta. Merimiehen työhän on aika rutiininomaista, mielestäni sen hohdon ja merimiesromantiikan ovat rakentaneet maissa elävät, ne, jotka eivät ole heidän kulttuuristaan juuri lainkaan perillä.

Ruotsalainen toivoo saavansa aineistoa ensi vuoden kesäkuuhun mennessä.

– Kuvia voi lähettää skannattuina sähköpostiosoitteeseen jari.ruotsalainen@uef.fi. Kaiken luottamuksellisesti keräämäni aineiston luovutan tutkimukseni päätyttyä omistajan luvalla Rauman merimuseolle arkistoitavaksi, sanoo Ruotsalainen.

Katariina Mäkinen-Önsoy