Suurilan oopperajuhlat täytti 10 vuotta ja Suomi 100 vuotta. Sen kunniaksi konsertti koottiin tänä vuonna suomalaisen oopperan ja näyttämömusiikin helmistä.
LIETO. Liedon Tarvasjoella vietettiin sunnuntaina 6. elokuuta jo kymmenennet Suurilan oopperajuhlat. Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi konsertissa oli Suomi-teema. Yleisöä kertyi ennätysmäärä. Aiempina vuosina toista sataa kuulijaa kerännyt tapahtuma veti tällä kertaa paikalle 250 ihmistä kaatosateesta huolimatta.
Konsertissa lauloivat tapahtuman taiteellinen johtaja Nicholas Söderlund, hänen kanssaan Kansallisoopperassa pukuhuoneen jakava Jaakko Kortekangas ja huippusopraano Tiina-Maija Koskela. Pianolla oopperatähtiä säesti Pasi Helin.
Konsertin alkupuolella kuultiin raskaampaa oopperaa. Kun suomalaisen oopperan tähtikaarti lauloi kuolemasta ja puolisoiden väliin syntyneistä kuiluista kaatosateen ropistessa konserttisalina toimineen hallin kattoon, oli tunnelma todella melankolinen.
– Pekka Poudalta tilattiin huippukohtiin pari jyrähdystä, saa nähdä onnistuuko, Söderlund vitsaili.
Loppua kohden musiikki ja tunnelma kevenivät. Lopulta synkkyydestä luovuttiin kokonaan ja iloittiin viimeiset kolme kappaletta Jukka Linkolan säveltämän Peter Panin (1985) parissa.
Pitkä yhteinen historia
Konsertin laulajilla on takanaan paljon yhteisiä esiintymisiä. Yksi ensimmäisistä tapaamisista kolmikolla on ollut laulukilpailussa, jossa Söderlund ja Koskela kilpailivat ja Kortekangas tuomaroi. Yksi kolmikkoa hyvin kuvaava kappale konsertin aikana oli Leevi Madetojan Pohjalaisia-oopperasta (1923) tuttu Liisan ja Jussin duetto. He kaikki ovat tehneet Pohjalaisia näyttämöllä.
– Kansallisteatterissa Jaakko oli Jussi ja minä olin vallesmanni eli se pahis. Lopussa me tapoimme toisemme, kuten kunnon oopperassa kuuluukin. Tiina-Maija taas teki Tampereen oopperassa Maijan roolin, mutta nyt hän hyppää Liisaksi, Söderlund pohjustaa kappaletta.
Koskela on esiintynyt Suurilan oopperajuhlilla jo useaan otteeseen, mutta Kortekankaalle kerta oli ensimmäinen.
– Oli hienoa saada Jaakko mukaan. Hän on yksi parhaista suomalaisista oopperaäänistä, Söderlund kehuu kollegaansa.
Suomalaisia tarinoita
Oopperajuhlissa on ollut aiempina vuosina viihteellisempiä teemoja ja esimerkiksi operettiteema. Tänä vuonna esitettiin ensi kertaa vain suomalaisia sävellyksiä.
Konsertin aikana kuultiin muun muassa Juhani Ahon Juhan tarina Aarre Merikannon säveltämänä ja Kortekankaan tulkitsemana. Toinen vahva tulkinta häneltä oli Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kivi -oopperasta (1997) tuttu Sydämeni laulu. Kortekankaalle itselleen mieluisin kappale oli kuitenkin hänen serkkunsa Olli Kortekankaan säveltämä Isän tyttö, joka on rintamalla kuolevan isän kirje syntymättömälle tyttärelleen.
– Tämä kuuluu minun mielestäni kärkivitoseen suomalaisessa oopperassa, vaikka olenkin ehkä jäävi arvioimaan serkkupoikani työtä. Tämä ooppera puhuu suoraan suomalaisesta sielunmaisemasta universaalisti ymmärrettävällä tavalla, Kortekangas pohtii yleisön edessä.
Tiina-Maija Koskela tulkitsi muun muassa Paavo Haavikon tekstiä Ei mikään virta. Söderlund taas vangitsi yleisönsä muun muassa filosofoivana Kapteeni Koukkuna.
Kymmenen vuotta oopperaa
Myös oopperajuhlat järjestänyt Suurilan kyläyhdistys täytti keväällä 10 vuotta. Söderlund muistelee kesää kymmenen vuotta sitten:
– Idea lähti alun perin siitä, että Suurilan kyläyhdistys hankki ison pihateltan, ja keksivät antaa sille nimeksi Oopperatalo. Sitten he miettivät, että jos on kerran oopperatalo, täytyy olla myös oopperajuhlat. He kysyivät, voisinko tulla heille laulamaan oopperaa ja myös kertomaan oopperasta. Innostuin heti näin kreisistä ideasta. Se meni niin hyvin, että tapahtuma päätettiin järjestää uudelleen heti seuraavana vuonna ja siitä perinne sitten lähti. Seuraavina vuosina pyysin myös kollegoja mukaan, Söderlund kertaa.
Yleisössä oli muutamia ihmisiä, jotka ovat olleet paikalla kaikkina kymmenenä vuotena. Yksi heistä on Yrjö Kyläpekka Pöytyän Kyröstä.
– Minulla on täällä sukua ja tuttavia, joten tänne on ollut helppo tulla. Koskaan ennen ei ole satanut vettä. Ukkosen uhka on kyllä ollut. Minua vesisade ei häirinnyt yhtään, hän kommentoi.
Vaikka Suurilan oopperajuhla on Kyläpekalle jo perinne, muulloin hän ei käy juuri ollenkaan oopperassa. Eniten häntä koskettikin konsertissa sen viimeinen kappale, Oskar Merikannon duetto Onnelliset, joka ei ole oopperaa, mutta johon oopperajuhlat on lopetettu jo kahdeksana vuonna peräkkäin, eli niin kauan kun konsertoimassa on ollut Söderlundin lisäksi muitakin.
Söderlund on turkulainen, mutta Tarvasjoella monien tuntema.
– 15-vuotiaana aloin tehdä kanttorin sijaisuuksia Tarvasjoen seurakunnassa. Tein niitä lähes 15 vuotta ja silloin tutustuin paljon ihmisiin. Siksi minulla on edelleen tänne vahva linkki, hän selittää.
Oopperajuhlien jälkeen häntä työllistää uuden suomalaisen oopperan harjoitukset. Hän on mukana syyskuussa kantaesityksensä saavassa Sebastian Fagerlundin Syyssonaatti-oopperassa, joka perustuu Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvaan. Yhteensä hän on tällä hetkellä mukana viidessä eri teoksessa Kansallisteatterissa.
Janica Vilen
