SEURAKUNTAKOLUMNI. Raision seurakunnassa vietetään joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona ehtoollismessua kello 8 Raision seurakuntatalolla. Ehtoollismessu on tarkoitettu kaikille. Viime viikon keskiviikkona pastorimme Karoliina kysyi puheessaan: Onko sinulla tilaa Jumalalle?
Jäin miettimään kysymystä: Onko minulla tilaa Jumalalle? Mieleeni nousi myös kysymys: Onko Jumalalla tilaa minulle?
Olen parin vuoden ajan tehnyt diakonina työtä Raision seurakunnassa turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien parissa. Lähi-idästä tulleet turvapaikanhakijat ovat tuoneet mukanaan Jeesuksen ja opetuslasten kasvot. Olen aina kokenut kirkossa, että Suomessa alttaritauluihin piirretyt Jeesuksen ja opetuslasten kasvot ovat hyvin suomalaisten tai eurooppalaisten näköisiä. Muualta Suomeen tulleiden erilainen ulkonäkö on aiheuttanut suomalaisissa työtovereissani ja seurakuntalaisissa monenlaisia kysymyksiä: Miten heitä tervehditään? Miten ja mistä heidän kanssaan voi puhua? Miksi he tulevat Suomeen? Eikö olisi parempi, että heitä autettaisiin omassa maassaan? Voisivatko he mennä Turun kansainvälisen seurakunnan toimintaan, jossa käytetään englannin kieltä? Miksi mutakuonoja autetaan, kun on niin paljon suomalaisia, jotka voivat huonosti? Mitä ruokaa heille voi tarjota? Miten heillä on varaa ostaa kännykät?
Suomeen tulleet ihmiset tervehtivät toisiaan sanomalla häbibi tai häbibti suomeksi rakas. Sen jälkeen he kysyvät: Mitä sinulle kuuluu? Nuoremmat ovat seuranneet youtubea ja oppineet, että pohjoismaissa kätellään. Suomeen tulevat puhuvat mielellään Jumalasta ja kyselevät kristinuskosta. Suurin osa tulee mielellään kirkkoon, jos he tietävät, mistä ovesta sinne mennään ja mitä siellä tapahtuu. Moni ei osaa englantia, mutta haluaa oppia suomea. Piirtäminen ja näytteleminen ovat hyvä apu kielen ymmärtämisessä.
Diakoniatyö auttaa kaikkia. Raision seurakunnassa on neljä diakoniatyöntekijää ja minä projektityöntekijä. Useimmat heistä syövät kaikkea muuta paitsi sianlihaa. Vaarallinen pitkä matka Suomeen ja ainoa tapa pitää yhteyttä sotatilanteeseen jääneisiin omaisiin on kännykkä. Kännykkä on heille arvokkaampi asia kuin raha, sillä perhe ja omaiset ovat heidän elämässään ykkössijalla.
Eniten Suomeen tulleet kaipaavat suomalaisia ystäviä ja tutustumista perheisiin. Onko minulla tilaa osoittaa lähimmäisen rakkautta ja tutustua Suomeen sotaa paenneisiin ihmisiin? Onko Jumalalla tilaa heille?
Hilkka-Helena Katainen
Maahanmuuttaja ja turvapaikkatyön diakoni
Raision seurakunta
