KOLUMNI. Tämän kolumnin kirjoittamiseen inspiraation antoi kutsu paikallisten kuntapäättäjien illanviettoon, jossa on tarkoitus tutustua toisiimme nauttien ruokaa ja juomaa samalla jutellen mukavia keskenämme. Tämähän on aivan loistava idea viettää aikaa yhdessä vaihtaen ajatuksia ja tutustua syvällisesti päättäjätovereihin. Mutta kun tämä kaikki tapahtuisi verovaroin kustannettuna, niin totesin, että omalta osaltani ei käy laatuun. Vaikka kyseessä ei olekaan valtaisien summien käyttäminen tilaisuuteen, on se periaatekysymys, että verovaroin ei juhlita.
Näen tarpeelliseksi asettaa asioita oikeaan arvojärjestykseen silloin, kun esimerkiksi koulusta puuttuvat uusien opetussuunnitelmien mukaiset kirjat tai kun koulun homeongelmia vähätellään ja huolestuneita oppilaiden vanhempia arvioidaan harhaluuloisiksi tai kun palvelukeskuksesta puuttuu olennaisia välineitä, joilla voitaisiin vaikuttaa vanhusten hyvinvointiin ja niin edelleen.
Kävin kesälomallani läpi kunnan eri sektoreita ja toimialoja saaden varsin hyvän kokonaiskuvan siitä, missä mennään. Kun puutetta esiintyy vähän siellä ja täällä, en näe perustelluksi, että päättäjät juhlivat missään määrin. Jos tarvitaan päättäjien ryhmäytymistä tai tutustumisiltoja, niin voin järjestää illanvieton piirileikkien ja yhteislaulujen kera ja tolkun tarjoilu riittää oheen. Verottaja määrittelee tarkasti tämän tolkun tarjoilun arvon ja jos yritys ei voi ylittää tätä rajaa asiakastarjoiluissaan, niin ei sitä sitten ylitä kuntakaan.
Perusteluna illanvietolle ja tarjoilulle esitettiin, että kokouspalkkiot ovat kovin pienet ja että näin saadaan hiukan extraa palkkioksi tehdystä työstä. Kaikkien palkkioiden tulee olla julkisia ja kaikkien tiedossa. Palkkiot tulevat nimittäin kuntalaisten maksamista veroista.
Totta on, että kunnan kokouspalkkiot ovat todella pienet, mutta jokainen, joka leikkiin lähtee, tietää, että homma on lähinnä edulliseen harrastukseen verrattavissa. Täytyy olla sisäinen palo yhteisten asioiden hoitoon ja jos tämä palo sammuu, kannattaa luopua hommasta tyystin.
Kun taannoin lausuin äänen pienessä piirissä ajatuksiani kunnan taloudenpidosta, niin alettiin olla huolissaan muun muassa kunnan perinteisten pikkujoulujen järjestämisestä. Sinänsä merkittävä huolenaihe jo tässä vaiheessa loppukesää. Tässäkin reseptinä toimii se tolkun budjetti eli se, minkä verottaja katsoo kohtuulliseksi tarjoiluksi. Loppu tulee jokaisen omasta lompakosta. Kunnan työntekijöitä tulee kiittää vuoden lopussa hyvin tehdystä työstä, mutta tähänkin on löydettävissä monia muotoja.
Kunnan budjettipalaverit lähestyvät ja toivon todella, että virkamiehiltä ja päättäjiltä löytyy tervettä maalaisjärkeä ja sitä paljon kuuluttamaani tolkkua priorisoida asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Itselleni ne yhteisömme tärkeimmät ovat lapset, nuoret ja vanhukset. Pidetään heistä hyvää huolta.
Jari Hakkarainen
Sauvon kunnanvaltuuston pj.
