Paimion Sähkömuseon ylimmässä kerroksessa kevääseen 2018 asti avoinna oleva Lämpöä kotiin sähköllä -teemanäyttely esittelee kotitalouksien sähkölämmityksen kehitystä 1900-luvun alun irtolämmittimistä sähkölämmityksen mullistaneisiin lämmityselementteihin.
PAIMIO. Aiheena Paimion Sähkömuseoon 1. kesäkuuta avatussa näyttelyssä on sähkölämmityksen yleistyminen ja siihen johtaneet tekijät sadan itsenäisyysvuotemme aikana. Samalla Lämpöä kotiin sähköllä muistuttaa ajoista, jolloin nykyajan arkiset asiat, kuten sähkökiuas ja -patterit, olivat uutuuksia.
Näyttelyn ovat toteuttaneet turkulainen matkailu- ja museotyön harjoittelija Sanna Mäkelä, Paimion kulttuuriasiainhoitaja–matkailuneuvoja Jouni Lehtiranta sekä museon taustalla toimiva talkooryhmä.
Sähköä on tuotettu jo 1800-luvulta saakka, mutta kotien sähkölämmitys yleistyi verrattain myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen.
– Näyttely etenee kronologisesti alkaen 1900-luvun alusta, jolloin alkoi olla jonkun verran sähköä tarjolla. Materiaalia on kerätty pitkän sähkötyöuran Paimiossa tehneiden Kari Pitkäsen, Jouko Mäkisen ja Hannu Haapasalon haastatteluista, sähköalan julkaisuista sekä sanomalehtikirjoituksista, Mäkelä toteaa.
Yleisimmäksi lämmitysmuodoksi
Siirrettäviä sähkölämmittimiä oli jo markkinoilla vuosisadan vaihteesta saakka, mutta koko asunnon sähkölämmitystä pidettiin pitkään kannattamattomana. Toisen maailmansodan jälkeen sähkölämmityksen kehitys lähti kunnolla käyntiin ja 1960-luvulta eteenpäin se on ollut varteen otettava vaihtoehto kotitalouksien lämmitysjärjestelmänä.
Sanna Mäkelän mukaan sähkölämmittämisen historiaa raottaa paitsi museon omista ja vapaaehtoisten kokoelmista löytynyt esineistö sekä lehtimainokset eri vuosikymmeniltä.
– Esimerkiksi 1970-luvulla sähkölämmitystä mainostettiin erityisen voimakkaasti öljykriisin jälkimainingeissa. Tänä päivänä sähkölämmitys on yleisin rakennusten lämmitysmuoto, joten kehityksen kaari on ollut melkoinen.
Mäkelä esittelee Jukka Salmelalta museolle lainaksi saatua massavaraajaa, joka oli tyypillinen lämmityslaite 1980-luvulla.
– Markkinoille ne tuotiin 60–70-lukujen vaihteessa. Niitä on ollut isompiakin, suurin piirtein arkkupakastimen kokoisia, nyt esillä oleva malli edustaa pienempää mallia, kertoo Mäkelä.
Lisäksi näytillä on muun muassa kattolämmityselementti 1970–80-luvuilta.
– Osa esineistöstä on tullut lahjoituksina, ja osa on vain lainassa museolla näyttelyn ajan, jatkaa Mäkelä.
Sähköalan historiaa vaalitaan talkoovoimin
Esineet ovat Paimion Sähkömuseon kokoelmista sekä museon taustalla toimivien vapaaehtoisten museoveljien ja -sisarten kokoelmista. Valokuvat ovat Paimion Sähkömuseon valokuvakokoelmasta, Hannu Haapasalon yksityisestä valokuvakokoelmasta sekä Sähköviesti-lehdestä. Mainokset on poimittu Sähköviesti ja Sähköurakoitsija (v. 1990 eteenpäin Sähköala) -julkaisuista sekä Sähkölähteenmäen leikekokoelmasta ja Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmasta.
– Vapaaehtoiset ovat museon perustajatahoihin kuuluvan Sähkölähteenmäki Oy:n eläköityneitä työntekijöitä. Noin 30 vapaaehtoisen asiantuntemus on museolle korvaamaton voimavara, Jouni Lehtiranta lisää.
Alueen vahvaan sähköiseen historiaa liittyy kaksi suurta paikallista yritystä, Lounais-Suomen Sähkö Oy ja Sähkölähteenmäki Oy, jotka olivat paitsi merkittäviä työllistäjiä myös sähkömuseon toiminnan käynnistäjiä.
Museota ylläpitää Paimion Sähkömuseosäätiö, jonka vuonna 1992 perustivat Lounais-Suomen Sähkö Oy (nykyisin Fortum Oyj), Sähkölähteenmäki Oy (nykyisin YIT Oyj), Paimion kaupunki ja kotiseutuyhdistys Paimio-Seura ry.
Historiallinen rakennus
Suomen ainoa sähkötekniikan museo sijaitsee 1800-luvulla rakennetussa kolmikerroksisessa graniittikivimakasiinissa. Rakennuksen pohjakerroksessa museopuodin sekä -kahvilan yhteydessä toimii kesäisin myös Paimion kaupungin matkailuneuvonta.
Museon keskikerroksessa sen sijaan voi tutustua 1960–80 ajalla Lounais-Suomen Sähköllä töissä olleen Eino Salmisen kuvaamiin videopätkiin 1960-luvun elämänmenosta Paimiossa sekä lähiseudulla. Elävää kuvaa on katseltu tiloissa ennenkin, sillä alkuperäisesti Paimion Kino aloitti toimintansa nykyisessä museorakennuksessa vuonna 1927. Elokuvateatteri sijaitsi rakennuksen yläkerrassa ja alakerrassa toimi autokorjaamo.
Vuonna 1955 valmistui uusi Kino Hirsitielle ja makasiini jäi muuhun käyttöön. Rakennus oli pitkään tyhjillään ja purku-uhankin alla, mutta 1990-luvulla se remontoitiin sähkömuseokäyttöön.
Katariina Mäkinen-Önsoy
