Turku tunnetaan urheilukaupunkina – Paavo Nurmen kotikaupunkina. Olemme tuttuja niin penkkiurheilijoille, kuntoliikunnan harrastajille kuin kilpaurheilijoillekin. Meillä on valtavan hyvät harrastuspaikkamahdollisuudet ja laaja lajikirjo. Seurat tekevät hienoa työtä monipuolisten harrastusmahdollisuuksien ylläpitämisessä.
Parhaatkaan puitteet eivät kuitenkaan vielä automaattisesti tarkoita, että kaikki liikkuisivat. Liikunnan puute on yksi suurimmista kehittyneitä maita kiusaavista haasteista. Ongelma ei ole siinä, että kategorisesti kaikki liikkuvat liian vähän vaan siinä, että liikkumattomuus kasautuu. Liian vähäinen liikunta aiheuttaa tutkimusten mukaan 2 miljardin euron vuosittaiset kustannukset Suomessa. On aloitettava muutos, jossa yhä useampi liikkuu säännöllisesti.
Vaikuttavinta on, jos liikunnallinen elämäntapa opitaan jo lapsena. Liikkuvista lapsista tulee usein myös liikkuvia aikuisia. Siksi on tärkeää tavoittaa koko ikäluokka jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, ja antaa siellä liikunnalliset eväät elämään. Onkin tärkeää, että liikunnallisuus on luonteva osa päiväkotien ja koulujen arkea, ja että niiden pihat ja sisätilat ovat liikkumiseen kannustavia. Lapset tulisi ottaa yhä useammin mukaan suunnittelemaan puistoja sekä päiväkotien ja koulujen pihoja. Kaikkien koulujemme tulee olla mukana Liikkuva koulu –hankkeessa.
Mitä sitten tapahtuu, kun kasvamme ja vanhenemme? Moni lopettaa pitkäaikaisen harrastuksensa yläasteella. Syynä on usein harrastuksen muuttuminen liian kilpailulliseksi, harjoitusmäärien kasvaminen ja harjoitusmaksujen kallistuminen. Korkeakouluopintojen tai työn perässä muutettaessa vanhat joukkueet ja liikuntaporukat jäävät taakse, ja uusiin voi olla iso kynnys lähteä mukaan. Ruuhkavuosina vähäisen liikkumisen syiksi luetellaan usein kiire ja harrastusten yhdistämisen vaikeus työhön ja perhe-elämään. Seniori-iässä taas liikuntapaikat voivat olla vaikeasti saavutettavissa ja sopivia liikuntamuotoja voi olla vaikeampi löytää.
Kun nuorena on oppinut liikkumisen mallin, on liikunnan pariin kuitenkin aina helpompi myöhemmin palata. Tarvitsisimme enemmän matalan kynnyksen ryhmiä, joissa treenikerrat ja –maksut ovat kohtuullisia, ja joissa saa harjoitella myös ilman menestymispaineita. Korkeakoululiikunta tarjoaa vastapainoa pitkille istumisille, mutta myös erilaisia sähkö- ja seisomapöytiä voisi kirjastoissa olla enemmän. Työikäisten liikkumisessa työnantajien tuki on tärkeä. Koko perheille suunnatuissa harrastuksissa voi vaikka useampi sukupolvi liikkua yhdessä.
Liikunta on paitsi lääke, niin myös oivallinen virkistyksen ja ilon tuoja. Maakuntauudistuksen jälkeen vapaa-ajan ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävät nousevat kunnissa entistä suurempaan rooliin. Silloin tarvitaan päättäjiä, jotka huolehtivat liikunnan edellytyksistä ja löytävät keinoja myös uusien liikkujien aktivoimiseen.
On aika laittaa Turku liikkeelle ja voimaan paremmin!
Janika Takatalo
Opetus- ja kulttuuriministerin eduskunta-avustaja,
Kokoomusopiskelijoiden vpj ja
Turun kokoomuksen hallituksen jäsen
