MIELIPIDE. Tammikuun alussa julkaistiin kuudesluokkalaisten uimataitotutkimuksen tulokset. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton, Likesin sekä opetushallituksen kanssa.
Tutkimustulokset osoittavat selkeästi, että Suomessa on merkittävää eriarvoisuutta uinnin opetuksen suhteen. Tämä oli viides kerta, kun tutkimus toteutettiin. Tulokset osoittavat, että kuudesluokkalaista uimataitoisia on 76 %. Eli kolme neljästä osaa uida. Mielestäni se, että 24 % ei osaa uida tai uimataito on heikko, on erittäin huolestuttavaa. Tutkimukseen osallistui noin 60 000 lasta, joka tarkoittaa, että noin 15 000 kuudesluokkalaisista on uimataidottomia.
Koulujen uinninopetuksella on erittäin iso merkitys lasten uimataidon opetuksessa ja siinä toteutetut laiminlyönnit kostautuvat lasten uimataidossa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellään selkeästi ja tarkasti jopa luokkakohtaisesti kouluissa annettavan uinninopetuksen määrä ja taso. Lisäksi perusopetuslain 2§:n lausumassa määritellään, että opetuksen tavoitteena on antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Uima- ja pelastustaito on yksi tällaisesta taidosta.
Syyslukukauden 2016 alusta voimassa olevien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa liikunnan vuosiluokkien 3-6 tavoitteeksi on asetettu opettaa uimataito, jotta oppilas pystyy liikkumaan vedessä ja pelastautumaan vedestä. Kysymys kuuluukin, miksi koulut eivät noudata opetussuunnitelmien perusteita eikä perusopetuslakia. Arvoisat vanhemmat vaatikaa kouluja järjestämään lastenne uinninopetus ohjeiden ja vaatimusten mukaisesti. Uima- ja vesipelastustaidot kun ovat kansalaistaitoja ja erittäin tärkeitä sellaisia.
Uimataitoiseksi määritellään henkilö, joka uintisyvyiseen veteen hypättyään pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta vähintään 50 metriä selällään. Osa kunnista ei järjestä opetusta lainkaan tai määrästä ja laadusta tingitään. Minusta opetussuunnitelmaan kirjattu tavoite on kuitenkin otettava vakavasti. Jatkossa erityishuomio on kiinnitettävä maahanmuuttajien uinninopetukseen. Mikä sen parempi tapa kotouttaa maahanmuuttajia, kuin opettaa heille uimataito. Suurimalla osalla heistä vesi on outo elementti ja uimataidon oppimiseen ei riitä kouluissa annettava uinninopetus, joten haastan kaikki uimaseurat mukaan järjestämään maahanmuuttajille omia uimakouluja. Näin myös kynnys osallistua opetukseen madaltuu.
Uimataito elämässä tarpeellisena tietona ja taitona ei ole itsestäänselvyys ja siksi meidän on kaikin tavoin varmistettava, että lapsemme oppivat mahdollisimman varhain uimataidon. Hukkuminen on kolmanneksi yleisin tapaturmainen kuolinsyy maailmassa. Suomessa hukkuu vuosittain noin 100 ihmistä. Suomessa on pohjoismaiden korkein kuolleisuus hukkumisissa. Uimataidon parantaminen on tehokas hukkumista ehkäisevä keino ja peruskouluilla on tärkeä asema uimaopetuksen toteuttamisessa.
Olen erittäin huolestunut koulujen uinninopetukseen kohdistuvista säästöistä ja poliittisten päättäjien ja vanhempien on tehtävä töitä sen eteen, että kuntien taloudellinen tilanne ei vaikuta uinninopetuksen järjestämiseen. Tutkimuksen mukaan ne kunnat jotka toteuttavat uinninopetuksen järjestelmällisesti ja systemaattisesti kaikilla luokilla tekevät sen myös erittäin kustannustehokkaasti.
Jukka Rantala
Raisio
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton puheenjohtaja
