Ruskon kunnan itsenäisyysjuhlassa palkittiin vuoden kuntatekona vapaaehtoisten muodostama ystäväpalveluryhmä. Kunta halusi muistaa vuodesta 2009 asti toiminutta ryhmää siitä, että nämä ovat pitkään ja aktiivisesti tuoneet iloa palvelutaloissa asuvien vanhusten arkeen.
RUSKO. Itsenäisyyspäivänä Ruskotalolla palkittiin vuoden ruskolaisena tekona Suomen Punaisen Ristin, Ruskon seurakunnan, eläkejärjestöjen sekä vanhus- ja vammaispalveluiden yhdessä muodostama ystäväpalveluryhmä. Täysin vapaaehtoisvoimin työskentelevä ryhmä on jo vuodesta 2009 asti toiminut ystävinä palvelutaloissa asuville vanhuksille Ruskolla ja Vahdolla.
Ryhmä muun muassa ulkoiluttaa ja vie torille ystäviään. Kerran viikossa Vahdon palvelutalossa ystävät laulattavat asukkaita. Palkinnon noutivat Ruskon seurakunnan diakoniatyöntekijä Anne Jaatinen, Eläkeliiton Vahto-Rusko yhdistyksen Raili Nurminen sekä Suomen punaisen ristin Marja-Reeta ja Aulis Ojanperä.
Tilaisuuden tervehdyssanat esitti kunnanhallituksen puheenjohtaja Sisko Hellgren, joka muistutti, että vaikka kunta voi kohtuullisen hyvin, kohti tulevaisuutta voi mennä vain yhdessä.
Tilaisuuden juhlapuhujaksi oli kutsuttu kansanedustaja Ilkka Kanerva. Kanerva muistutti puheessaan, että sodan muistamista tärkeämpää on sodan merkityksen ymmärtäminen. Tilaisuuden päätti kirkkoherra Pasi Salminen.
Vapaaehtoistyö elämäntapana
Vuoden kuntatekona palkitun ystäväpalveluryhmän vetäjä Anne Jaatinen kertoo, että ystäväpalvelun tarkoituksena on tarjota ikään kuin ystävien apua palvelutalojen asukkaille.
– Näkyvin juttu on se, että ulkoilutamme palvelutalojen asukkaita. Lisäksi meillä on henkilökohtaisia ystäviä, joita käydään tervehtimässä tai viedään ulos. Jos henkilö ei pysty yksin käymään terveyskeskuksessa, voimme saattaa sinne. Vahdon päässä käymme joka viikko laulattamassa ja ulkoiluttamassa asukkaita palvelutalossa. Tärkeää on myös se, että ystäväpalveluihmiset mahdollistavat palvelutalojen asukkaiden osallistumisen eri tilaisuuksiin, esimerkiksi vanhusten kerhoihin tai kesäteatteriin, Jaatinen kuvaa toimintaa.
Noin kolmenkymmentä vapaaehtoista muodostavat ystäväpalveluryhmän. Vetäjät ovat yllättyneitä ja otettuja huomionosoituksesta.
– Olemme tehneet pitkään työtä, lähes kymmenen vuotta. Ihanaa, että se tulee näin näkyväksi. Toivoisin, että tämä kannustaisi uusiakin tulemaan mukaan toimintaan, Jaatinen sanoo.
Marja-Reeta Ojanperä kertoo, että paras palaute on vanhuksilta kiitos.
–Vahdon palvelutalolla sellaisetkin, jotka eivät enää laula, ovat innoissaan ja kiittävät, kun menemme sinne laulattamaan, Ojanperä kertoo.
Myös Raili Nurminen on samoilla linjoilla:
– Tässä ei tarvita mitään koulutuksia eikä ammattitaitoa, työ opettaa ja tästä saa itsekin todella paljon.
– Jokainen auttaa niillä taidoilla, joita on. Kaiken sen, minkä osaa, voi tuoda avuksi. Jokaiselle löytyy oma paikkansa, Anne Jaatinen jatkaa.
Reeta-Marja Ojanperä kertoo, että hänelle on aina kuulunut asiaan auttaa ja laulaa. Jo koulussa, kun opettaja kysyi, että osaisiko joku jonkun virren, oli Ojanperä vapaaehtoinen.
– Se on jatkunut siitä asti. Kuorossa olen ollut vähän yli kuusikymmentä vuotta.
Ojanperän omassa suuressa perheessä on kaikki kasvatettu ajattelemaan, että aina, kun joku tarvitsee apua, ilman muuta autetaan.
– Kaikki voitava ja mahdollinen tehdään. Niin olen aina ajatellut.
– Se on myös mukavaa, jatkaa Aulis Ojanperä.
– Mukavaa nimenomaan. Sitä ne siellä palvelutalossakin ihmettelevät aina, että miksi te teette tätä, kun ei mitään rahallista korvausta saa. Mutta jos pystyy auttamaan, niin minun mielestäni on väärin, jos ei sitä tee, Marja-Reeta Ojanperä lopettaa.
Roosa Vastamäki
