20 vuotta rehtorina Karvetin koulussa toiminut Arja Holm sai viimeisellä kouluviikolla kosolti ihania yllätyksiä sekä koulun oppilailta että opettajilta. Hän jää kaipaamaan rakastamaansa työtä, mutta on kuitenkin valmis myös eläkepäiviinsä.
NAANTALI. Naantalilainen Arja Holm valmistui opettajaksi tasan 40 vuotta sitten. Tasan 20 vuotta sitten hän aloitti Karvetin koulun rehtorin tehtävät. Juhlaa on kuitenkin kolminkertaisesti, sillä tämä juhlavuosi jää samalla hänen viimeiseksi työvuodekseen. Holm on töissä juhannukseen asti, sen jälkeen hän jää vuosilomalle ja 1. syyskuuta on hänen ensimmäinen virallinen eläkepäivänsä.
– Koko viikko on ollut yhtä yllätystä. Sekä oppilaat että opettajat ovat järjestäneet minulle pieniä ilahduttavia yllätyksiä ja antaneet ihania kortteja, kertoo rehtori koulun kevätjuhlapäivänä 1.6.
Rehtori kiitteli kevätjuhlapuheessaan sekä oppilaita että opettajia. Hän kuvaili koulun arkea merellisellä metaforalla.
– Tämän Karvetti-laivan miehistö osaa ottaa tilanteet haltuun olipa sitten tyyntä tai myrskyä. Osaamme nostaa purjeet oikeaan aikaan ja laskea ne taas tarpeen tullen alas. Oppilaat taas ovat laivan matkustajia, joilla on erilaisia oppimiseen liittyviä tarpeita. Kaikki tietävät, miten laivassa toimitaan, mutta on myös henkilökuntaa, joka auttaa pitämään laivan kurssissa. Huoltajat jäävät rannalle vilkuttamaan, kun Karvetti-laiva aamuisin lipuu merelle. Toisinaan olemme ottaneet vanhempia myös mukaan lyhyemmille tai pidemmille matkoille silloin, kun olemme tarvinneet kodin tukea kasvatustehtävässämme. Eikä Karvetti-laiva jää suinkaan ajelehtimaan minun lähtöni jälkeen, sillä ensi vuodeksi se saa uuden osaavan rehtorin, Holm sanoo puheessaan.
Rehtorin tehtäviä hoitaa ensi lukuvuoden ajan Tiina Kortetmäki, joka opettaa nyt kuudetta luokkaa ja on myös koulun musiikkivastaava ja vararehtori. Uuden virkarehtorin palkkaamista pohditaan vasta vuoden kuluttua, kun selviää Naantalin kouluverkkoselvitykseen liittyvät poliittiset päätökset.
Opettajuus on muuttunut paljon
Holm valmistui opettajaksi vuonna 1976 Turun yliopistosta.
– Sen jälkeen olen kiertänyt Askaisten, Turun ja Helsingin kautta Naantaliin. Muutimme tänne mieheni kanssa vuonna 1983. Ensin opetin 13 vuotta Lietsalassa ja vuonna 1996 tulin johtamaan Karvettia, hän muistelee.
Opettajuus on Holmin mukaan muuttunut 70-luvusta paljon.
– Alkuaikoina kaikki oli enemmän säädeltyä ja tavoite oli antaa oppilaille mahdollisimman paljon tietoa. Nykyään oppilasta ajatellaan aktiivisena oppijana eikä opettamisen kohteena. 70-luvulla oppilaat olivat tunnollisesti riveissä ja jonoissa ja täyttivät oppikirjan tehtäviä. Silloin ei vielä osattu niin hyvin lähteä oppilaiden vahvuuksista, hän kuvailee.
Oppia voi monenlaisissa muissakin paikoissa kuin luokissa ja se näkyy myös Karvetin arjessa.
– Meillä on ollut esimerkiksi luontomatematiikkaa. Kun opetellaan lukumääriä, niitä voi laskea ja opetella yhtä hyvin luonnossa, hän kertoo.
Rehtorin mukaan on myös tärkeää, ettei oppilaita vertailla muihin liikaa.
– Jokainen tekee omaa parastaan ja kulkee omaa oppimispolkuaan, hän sanoo.
Rehtori ymmärtää, että lapsen ajasta on paljon muitakin kilpailijoita kuin koulu.
– Myöskään siksi opetus ei voi enää olla tiedon kaatamista päähän, vaan oppilaan ohjaamista oppimaan, hän selittää.
Rehtori on myös halunnut osallistaa oppilaitaan vaikuttamaan arjen asioihin koulussa.
– Kysymme oppilaiden mielipiteitä esimerkiksi juhlajärjestelyissä ja pihasuunnittelussa. Meillä on nykyään myös oppilaskunta, jonka kautta oppilaiden ääni tulee kuuluviin. Nämä ovat pieniä asioita opettajille, mutta isoja asioita lasten elämässä, hän toteaa.
Erityisopettajuus kiinnostuksen kohteena
Rehtorin opetusvelvollisuus on Karvetissa 12 tuntia. Holm on opettanut englantia.
– Olen pystynyt pitämään omat tuntini 98-prosenttisesti. Silloin en keskity hallinnollisiin asioihin vaan oppilaisiin. Se on minulle saavutus, hän sanoo.
Vuonna 2004 hän kouluttautui erityisopettajaksi ja sen jälkeen hän on pitänyt myös erityisopetustunteja.
– Olen aina halunnut auttaa erityisesti niitä oppilaita, joille oppiminen on pulmallista. Erityisopetus on kiinnostanut minua koko työurani ajan, hän kertoo.
Opiskelu useiden työvuosien jälkeen oli rehtorille huikea kokemus.
– Heittäydyin siihen ihan täysillä. Työkokemus edesauttoi oppimista paljon. Siellä tiedettiin, että olen rehtori, mutta halusin jäädä pois siitä roolista ja esimerkiksi kouluissa tehtävissä harjoitteluissa oppilaille ei kerrottu, että olen toisessa koulussa rehtori, hän muistelee.
Erityisopettajana Holm on inkluusion kannattaja
– Mielestäni yhteiskunnassa tai koulussa ei voida toimia niin, että tietynlaiset ihmiset laitetaan omaan lokeroonsa. Inkluusion toteuttaminen vaatii kuitenkin asennemuutosta. Täytyy olla halua ohjata, muuttaa työtapoja ja saada resursseja. Se ei tarkoita, että aina pitäisi saada lisää rahaa. Oppitunteja voi myös organisoida uudelleen, hän sanoo.
Tukeva rehtori
Kerran yksi Karvetin opettajista oli Aslak-kuntoutuksessa ja sanoi siellä, että esimieheni on tukeva. Ihmiset yllättyivät, kun hentoinen Holm saapui paikalle. Tukevan kun voi ymmärtää kahdella tavalla. Mutta tukea antava hän on aina pyrkinyt olemaankin.
– Ei ole minun tai sinun oppilaita, vaan pelkästään meidän oppilaita. Olen yrittänyt johtaa alhaaltapäin ja tukea opettajia heidän työssään, hän pohtii omaa rooliaan esimiehenä.
Rehtorilla on ollut aktiivinen rooli myös lasten arjessa.
– Opettelen joka syksy kaikkien ekaluokkalaisten nimet, vaikken heitä opetakkaan. En ole pelottava rehtori, mutta kuitenkin asiat aina hoituvat. Opettaja sanoo, että jos hommat ei suju, niin mennään rehtorille. Mutta se johtuu ehkä enemmän rehtoriudesta eikä minusta ihmisenä, hän pohtii.
Pienimmät oppilaat ovat kovasti kyselleet, mihin sitten mennään kun mennään eläkkeelle. Ja että kuinka vanha rehtori sitten oikein on? Arviot ovat vaihdelleet 40–96 vuoden välillä.
– Pari oppilasta on tullut itkien halaamaankin ja sanonut, etteivät halua minun lähtevän, Holm kertoo liikuttuneena.
Matkustelua ja vapaaehtoistyötä
Holm on yrittänyt välttää tekemästä yksityiskohtaisia suunnitelmia ja luomasta isompia paineita eläkepäivilleen.
– Elämäni on ollut melkolailla aikataulutettua. Aluksi haluan lomailla ilman aikatauluja, mutta myöhemmin eläkepäivät varmasti sisältävät kieltenopiskelua, vapaaehtoistyötä, liikuntaa ja matkustelua, hän suunnittelee.
Koulusta jää Holmille lämpimät ja hyvät muistot. Joka aamu 40 vuoden ajan hän on lähtenyt mielellään kouluun.
– En ole koskaan sanonut aamulla miehelleni, etten haluaisi lähteä, jolloin miehen pitäisi vastata, että kyllä sinun nyt täytyy, kun olet sentään koulun rehtori. Haluan jättää kouluun hyvän tekemisen meiningin perinnöksi, hän sanoo lopuksi.
Kun haastattelumme tuli valmiiksi, yllätykset jatkuivat. Kuudesluokkalaiset pojat tulivat kaappaamaan rehtorin ja veivät hänet tyhjään ja pimeään liikuntasaliin, jossa he soittivat hänelle Samuli Putron kappaleen Elämä on juhla.
Kuudesluokkalaisille jää rehtorista hyvät muistot. Samalla he ovat itse uusien haasteiden edessä.
– Hän on hauska ja huumorintajuinen engalnninopettaja ja hyvä rehtori. Harmi, kun hän lähtee, mutta toisaalta on kivaa, että meidän opettaja pääsee rehtoriksi, kun me lähdemme yläkouluun. Vähän jo jännittää lähteä, kutoset kommentoivat kevätjuhlapäivänään.
Rehtorin läksiäiskahvit juotiin 2.6. Mukana olivat koulun opettajat ja yhteistyökumppaneita muista kouluista.
Janica Vilen
