PARAINEN. Paraisten Lillholmenissa palataan tänä kesänä vuoteen 1986. Tarinassa 21-vuotias Doris potee omantunnontuskia siitä, että hänen täytyy jättää 4-vuotias Daniel-poikansa isovanhempiensa huostaan. Hän hakee hetken helpotusta juhlimalla, työnteolla ja irtosuhteilla. Lopulta hän päätyy solistiksi paikalliseen bändiin. The Blizzard on hänelle henkireikä, bändiporukassa hän voi olla oma itsensä.
Dorista näyttelee jo aiemmilta vuosilta tuttu paraislainen Mecki Ruokolahti, joka valittiin pääosaan paitsi näyttelijän taitojensa myös laulutaitonsa vuoksi. Doris on hänen ensimmäinen pääosansa.
Ruokolahden perhe on muutenkin aktiivinen Teaterboulagessa. Tänä vuonna lavalla nähdään myös Meckin kaksi siskoa ja veli. Perheessä on yhteensä viisi lasta, joista vanhinkin on ollut joskus mukana. Myös perheen isä on ollut muutamana kesänä näyttämöllä. Yhteensä lavalla nähdään tänä vuonna 30 paraislaista näyttelijää.
Skini Lindgårdin kirjoittamassa näytelmässä koetaan itkua, naurua, mustasukkaisuutta, anteeksiantamista, traagisuutta ja komiikkaa. Sen ohjaa tuttuun tapaan Riddo Ridberg.
– Esitys on maustettu ajan henkeen sopivilla puvuilla, kampauksilla ja 1980-luvun alun musiikilla. Näytelmässä esitetään 25 biisiä. Muun muassa Kim Wilde, Whitesnake, J.Karjalainen, U2, Scorpions ja Level 42 heräävät näyttämöllämme henkiin. Esitystä varten on kasattu hyvä livebändi ja näyttelijät laulavat itse, ohjaaja kertoo.
Myös puvustus on hätkähdyttävä ja todella 80-lukulainen.
– Kun otimme vaatteet mukaan harjoituksiin, näyttelijöillä meni aina viisi minuuttia nauramiseen ennen kuin saimme aloitettua treenit, kertoo ohjaaja.
Trilogian kolmas osa
Doris – Flickan i läderrock on kolmas osa Skini Lindgårdin ja Riddo Ridbergin trilogiaan. Ensimmäinen 60-luvulle sijoittunut näytelmä esitettiin vuonna 2012. 70-luvulla vierailtiin vuonna 2014 ja nyt on aika hypätä 80-luvulle. Erityisesti 70-lukuun nojaavassa tekstissä tuotiin esiin paljon Paraisten historiaa. Tapahtumat sijoittuivat kahvilaan, joka oikeasti oli aikanaan Paraisilla nuorten kokoontumispaikka ja myös osa henkilöistä oli saanut nimensä ja muutenkin vaikutteita todellisilta 70-luvun paraislaisilta.
– Tällä kertaa tarina on kuitenkin kokonaan fiktiivinen. Se voisi tapahtua ihan missä tahansa pikkukylässä, ohjaaja kertoo.
No nähdäänkö kahden vuoden päästä sitten näytelmä 90-luvusta?
– En ainakaan uskalla luvata. Skiniä piti vähän houkutella tähänkin projektiin, sillä hän eli itse nuoruuttaan Paraisilla 60- ja 70-luvuilla, joten 80-lukuun hän joutui jo käyttämään aika lailla mielikuvitusta. 90-luvusta on lisäksi vielä ehkä vähän turhan lyhyt aika, eikä silloin tapahtunut juuri mitään, silloinhan oli lama, kommentoi Ridberg.
Nyt nautitaan kuitenkin tästä kesästä.
– Meillä on tosi hyvä näytelmä. Parasta on vahva ja maukas dialogi, kuten Skinin teksteissä aina, kehuu Ridberg.
20. kesäteatteriesitys
Näytelmä on yhdistyksen 20. kesäteatteriesitys. Yhdistyksen varsinainen 20-vuotispäivä on kuitenkin vasta ensi maaliskuussa, jolloin juhlitaan kunnolla. Riddo Ridberg on ollut mukana alusta asti.
– Aloitimme kesäteatteritoiminnan kotiseutumuseon mäellä ja sitten siirryimme Norrgårdille. Lillholmenilla olemme olleet vuodesta 2009. Tämä on meille vähän turhan pieni paikka, sillä katsomoon mahtuu vain 250 ihmistä, ja aina kaikki halukkaat eivät pääse katsomaan esitystä. Toisaalta pieni yleisö tuo lämpimän ja läheisen tunnelman. Täällä tunteet tulevat aina syliin asti, ohjaaja sanoo.
Kesänäytelmien lisäksi yhdistys tekee nykyisin myös syys-, talvi- ja kevätnäytelmiä. Riddo Ridberg on myös teatterin taiteellinen johtaja ja hänelle on tärkeää, että näytelmiä tehdään laajalla skaalalla kaikille. Menneisiin vuosiin mahtuu näytelmiä lapsille, nuorille ja aikuisille. On komedioita, musikaaleja ja revyitä. Syksyllä ensi-iltansa saa Moliere.
Tämän kesän näytelmää ei suositella alle 10-vuotiaille lapsille.
– Siinä on aika raju stoori, vahvoja kohtauksia ja karua kielenkäyttöä, selittää Ridberg.
Näytöskausi: 28.6.–17.7.2016
Janica Vilen
