Ilman mehiläisten pölytystyötä meiltä katoaisivat monet elintarvikkeet. Tammirauman Hunajatila Rymättylässä kasvattaa ja suojelee uhanalaista tummaa pohjoista mehiläistä. Ovet ovat avoinna yleisölle lauantaina 21.5. klo 12 – 16. Monien muiden tapaan myös toimittaja on suhtautunut pelokkaasti mehiläisiin. Vierailu aurinkoisella hunajatilalla avaa täysin uuden maailman näistä tärkeistä ekosysteemimme ylläpitäjistä.
NAANTALI. Perjantaina 20.5. vietetään ensimmäistä Maailman mehiläispäivää. Suomen Mehiläishoitajain liitto on kannustanut jäseniään järjestämään tapahtumia ja avoimia ovia, niinpä Raija Haataja-Nurminen sekä Aimo Nurminen avaavat Tammirauman Hunajatilansa ovet yleisölle Rymättylässä lauantaina 21.5. klo 12–16.
Päivää on valmisteltu jo pitkään, ja vieraita hemmotellaan monipuolisella ohjelmalla. Tarjolla on tietoa mehiläisistä ja pölytyksestä, tutustumista tilaan ja hunajalinkoomoon, kasvomaalausta sekä herkuttelua. Kauniit hunajapurkit tarinoineen viehättävät, ja niiden makumaailma kattaa perinteisestä hunajasta sitruunan ja tyrnin makuihin.
Makeannälkää ei tarvitse kärsiä muulloinkaan, sillä itsepalvelukioski löytyy Tammirauman tienhaarasta. Lähiseudun asukkaat ja mökkiläiset ovat sen jo löytäneet. Muutama huolella valittu jälleenmyyjä, ruokamessut sekä muut tapahtumat pitävät Raijan ja Aimon mehiläisineen kiireisinä.
Saaristo tarjoaa hyvät puitteet
Mehiläistarhaaja Aimo Nurminen suojelee ja kasvattaa uhanalaista tummaa mehiläistä Apis Mellifera Melliferaa Tammirauman Hunajatilalla. Saaristo tarjoaa puhdasparitukselle hyvät puitteet. Vaikka hunaja on herkullista, pölytys on silti mehiläisten arvokkain tuote. Mehiläishoito on tehokas keino edistää luonnon monimuotoisuutta.
Minustako mehiläistarhaaja?
Mehiläinen voi haistaa pelon. Niinpä mehiläishoitajan ensimmäinen kriteeri on, että hän ei voi pelätä mehiläisiä. Meidän muidenkaan ei pidä pelätä, sillä mehiläinen ei ole kiinnostunut ihmisestä. Mehiläinen on herkkä, se rakastaa rauhaa. Mehiläispesässä asuu työläisiä, kuhnureita sekä kuningatar. Ammattilainen tunnistaa mehiläispesän tilanteen yhdellä silmäyksellä: onko kaikki hyvin vai onko pesässä hälytystila päällä.
Ammattimaiseksi mehiläistarhuriksi voi valmistua Hämeen ammattikorkeakoulusta. Alaan voi perehtyä myös oppimalla kokeneilta tarhureilta sekä hakeutumalla mehiläishoidon kursseille. Luonnon ja lähiruoan arvostus näkyy osallistujamäärien huomattavana kasvuna. Kursseille ilmoittautuu erityisesti nuoria ja naisia. Mehiläistarhaajan ammatti vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa, sillä päivittäin joutuu nostelemaan raskaitakin esineitä.
Ilman tutkintoakin voimme tehdä pieniä asioita arvokkaiden pölyttäjiemme hyväksi. Säästämällä pölyttäjille tärkeitä kasveja, tai kasvattamalla mettä tai siitepölyä tuottavia kasveja, autamme niitä. Voimme rakentaa myös pölyttäjäpesiä tai -hotelleja poraamalla reikiä puupölkkyyn tai jättämällä pihaan lahoavia oksia.
Heidi Saari
