Naantalin Teatteri: Prinssi ja kerjäläispoika
Käsikirjoitus: Mark Twain
Suomennos: Sirkku Peltola
Ohjaus: Sirpa Kauppinen ja työryhmä
Valojen suunnittelu: Sirpa Kauppinen ja Mikael Söderholm
Valojenohjaus ja kuvat: Pete Salmi
Äänisuunnittelu: Seppo Kustonen, Sirpa Kauppinen ja Toni Nuotio
Lavastus: Jouni Hiivola, Sirpa Kauppinen ja työryhmä
Puvustus: Virpi Tikanmäki
Tuottaja/materiaali: Taija Nuotio ja Milla Sumiala
Valojen ajo: Pete Salmi/Noah Löfgren
Äänien ajo: Meri Salo/Topi Kanerva/Milla Sumiala
TEATTERIARVIO. Naantalin Teatterin versiointi Prinssi ja kerjäläispoika -sadusta tuo teemansakin mukaisesti teatterin nuoret harrastajat päärooleihin. Kerjäläispojan eli Tom Cantyn roolin tekee pienenä Wiljam Söderholm ja isona Mikael Söderholm. Prinssi Edwardina nähdään sen sijaan Petrus Renfors ja Elisabetina Sara Lahdenperä.
Tuttu 1500-luvulle sijoittuva klassikkosatu myötäilee suurimmalta osin ajalle tyypillisiä piirteitä aina puhetyylistä pukeutumiseen. Toisaalta näytelmästä löytyy viitteitä tähän päivään esimerkiksi kerjäläispojan suustaan ulos sylkevän räpin muodossa.
Prinsessoja, ritareita, rosvoja sekä outoja ja koomisiakin hahmoja vilisevä taru kertoo ennen kaikkea karua kieltään köyhälistön ja aateliston toisistaan poikkeavista näkövinkkeleistä tarkastella maailmanmenoa. Vastakkainasettelu eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien välillä on aihe, joka ei vanhene.
Näytelmän teemoissa korostuu myös rajoja rikkova ystävyys sekä erilaisuuden sietäminen ja ymmärtäminen. Kuinka rikas voikaan olla ihminen, joka osaa asettua toisen henkilön saappaisiin?
Naantalin Teatteriin astellessaan saa olla luottavaisin mielin, sillä energiasta ei ole ikinä ollut tämän harrastajaryhmän esityksissä pulaa. Toinen asia, johon Naantalissa kiinnitetään huomiota erityisellä intohimolla, on musiikki. Tässä näytelmässä saadaan kuulla mukaansa tempaavia irlantilaisia ja skottilaisia kansanlauluja.
Upeana tehokeinona Prinssi ja kerjäläispoika -näytelmässä toimivat valtavalle taustakankaalle heijastetut kuvat kuninkaanlinnasta, köyhälistökaupunginosasta, metsistä ja rosvoleireistä.
Naantalilaisten teatterintekijöiden parituntinen esitys vei katsojansa, ainakin minut ja seuralaiseni, sellaiselle koskettavalle aikamatkalle 1500-luvun Englantiin ja taas takaisin 2000-luvulle, että oli vain istuttava ja nautittava. Elin mukana täysin rinnoin, itkien ja nauraen, aivan samalla tavoin kuin lapsena satuja lukiessani.
Katariina Mäkinen-Önsoy
