TEATTERI. Raision Teatterissa saa ensi-iltansa 8.4. Laura Hurmeen ohjaama ja sovittama Arto Seppälän käsikirjoitukseen perustuva Viisi naista kappelissa. Näytelmän pääosassa olevien naisten; Maijan, Sirkan, Lahjan, Marjan sekä Salmen elämät ovat yhtä naamiaista. Heitä yhdistää yksi ja sama mies, Kalervo Räsänen. Räsänen, joka juuri ennen kuolemaansa lähetti näille viidelle hyvin erilaiselle naiselle kutsun siunaustilaisuuteensa.
Viisi naista kappelissa on teksti, jonka näyttelijäporukan yhteen koonneet Ulla Korpela, Tarja Vuola ja Mirja Ahonen ovat halunneet toteuttaa jo pidemmän aikaa.
– Raision Teatterin tilat soveltuvat sille hienosti. Näyttämö on toimiva ja katsomo tarpeeksi intiimi, Ahonen toteaa.
– Kyse on naisten yhteisestä näytelmästä, jossa ei kaihdeta traagisuutta eikä huumoria, jatkaa Ahonen.
Teatteripedagogi Hurmeeseen Vuola tutustui turkulaisen Jo-Jo Teatterin viimesyksyisen produktion myötä.
– En ole aiemmin ohjannut Raision Teatterille, mutta olin mukana teatterin kesäkonserteissa, Hurme sanoo.
Vuola saa ex-vaimo Sirkka Räsäsenä juoda katkeraa kalkkia, Ahosen esittämän Marja Niirasen puolestaan vakuutellessa olleensa pelkkä ystävä edesmenneen kanssa. Kalervon äiti Salme Räsästä näyttelee Ulla Korpela ja vaimo Maija Räsästä Irma Reunamo. Aikaisemmista näytelmäversioinneista poiketen lavalla on läsnä myös Kalervo, jota näyttelee Timo Uusikylä.
Rakastajatar Lahja Sirénin roolin tulkitsevan Nelli Heleniuksen mukaan vaikeinta on esittää täysin erilaista henkilöä kuin itse todellisuudessa on.
– Lahja on itsevarma ja rempseä nainen. Hän ei häpeile sitä, että hän on ollut Kalervon rakastajatar. Hyppäsin siis ryhmän vähiten näyttelijäkokemusta omaavana hyvin vaikeaan rooliin mukavuusalueeni ulkopuolelle, Helenius kommentoi.
– Kuullessani, että Lahjan asuna on punainen minihame, ajattelin että mitäköhän tästäkin tulee. En edes käytä hameita! Mutta näyttelemisen ydin on siinä, että en esitä lavalla itseäni, vaan jotain aivan toista henkilöä, Helenius lisää hymyillen.
Käsikirjoittaja Arto Seppälän alkuperäistä 1970-lukuun sijoittuvaa tekstiä on tuotu uuden sovituksen kautta tähän päivään.
– Olen nykyaikaistanut tekstiä osittain alkuperäistä käsikirjoitusta kunnioittaen. Pääosin tekstin teemat käsittelevät kuitenkin ajattomia aiheita, jotka voivat sijoittua mihin aikaan tahansa, ohjaaja kertoo.
Katariina Mäkinen-Önsoy
