KURALA. Turun Museokeskuksen ylläpitämä Kuralan Kylämäki avasi tällä viikolla ovensa kävijöille hiihtoloman kunniaksi. Torstaina 25. helmikuuta aurinkoinen talvipäivä houkutteli paljon ihmisiä paikalle.
Lumikenkäilyn, museorakennuksiin tutustumisen, mäenlaskun ja hiihtämisen lomassa ihmiset kokoontuivat välillä nuotiolle paistamaan makkaraa. Myös turkulaiset Sinikka ja Anita Karlsson sekä Anitan 6-vuotias lapsenlapsi Linnea Vahlsten Uudestakaupungista pitivät taukonsa makkaraa paistaen.
– Tulimme nimenomaan ulkoilemaan, kun on näin ihana ilma. Tähän mennessä olemme kokeilleet potkukelkkoja, vesikelkkaa ja mäkikelkkaa. Seuraavaksi suuntaamme pulkkamäkeen, he kertovat.
Vesikelkasta Linnea sai kuulla tarinoita Sinikalta, joka muistaa kapistuksen omasta lapsuudestaan.
– Sillä veimme pyykit pestäviksi ja toimme veden. Siihen pystyi lastaamaan ison kuorman. Lisäksi laskimme sillä mäkeä. Isä muistaakseni aina tervasi jalakset, Sinikka Karlsson kertoo.
Linnean suosikki oli kuitenkin potkukelkka. Esikoululainen oli Turussa viettämässä hiihtolomaa, ja lupasi kokeilla myös 50-luvun suksia. Hän on päässyt Kylämäkeen retkelle kesälläkin.
– Hevoset ovat suosikkejani, hän sanoo. Viime kesänä hän sai myös ihmetellä karkuun lähtenyttä lammasta.
Kylämäen verstaalla taas oli ohjelmassa lintuaiheista maalaamista erilaisilla tekniikoilla taideohjaaja Tea Langhin opastuksella. Kylämäen hiihtoloma jatkuu vielä viikonloppuna. Lauantaina ja sunnuntaina luvassa on linnunpönttöjen ja kukkalaatikoiden nikkarointia Kylämäen vanhoista aitalaudoista.
– Jos ei itse tarvitse linnunpönttöjä, niin täällä niitä tarvitaan. Toivommekin, että saisimme muutaman täällä tehdyn linnunpöntön lahjoituksena, museolta pyydetään.
Kylämäessä asuttiin 80-luvulle asti
Kaivausten myötä on selvinnyt, että Kuralan Kylämäessä on asuttu rautakaudelta asti. Kohmon suku viljeli maita 1600-luvun puolivälistä aina vuoteen 1971, jolloin tila myytiin. Sen jälkeen mäellä oli kaupungin vuokra-asuntoja, kunnes alue suojeltiin vuonna 1980 ja museoitiin 1988.
– Alueelle tehtiin 50-luvulla yleiskaava. Silloin ajateltiin, että alueelle tulee kerros- ja rivitaloja. Siksi täällä ei juurikaan tehty muutoksia enää 50-luvun jälkeen, kertoo Leena Tiilikainen museolta.
Juuri siitä syystä Kuralassa eletään ikuista 50-lukua. Joskin esineistöä on toki aiemmiltakin vuosikymmeniltä, sillä eihän kaikki ollut autenttisellakaan 50-luvulla uutta.
Vähä-Rasin taloon tehdyssä kahvilassakin riitti ihmisiä torstaina. Tarjolla oli 50-luvun suosikkiherkkuja: pullia, lettuja ja kiisseleitä.
– Tämä talo on 1700-luvulta ja täällä on asunut kaksi perhettä. Yhä edelleen täällä käy paljon asukkaiden jälkeläisiä tunnelmoimassa, kahvilasta kerrotaan.
Iso-Kohmossa puolestaan lämpesi torstain kunniaksi hernekeitto. Keiton hämmentämisen lomassa Leena Tiilikainen neuloi 50-lukulaista hiihtopipoa.
– Tällaiset hiihtopipot Suomen olympiajoukkueella oli 50-luvulla ja ne olivat muutenkin 50-luvulla suosittuja – varsinkin miesten keskuudessa, kertoo Tiilikainen. Juuri kyseiset pipot päässä Suomi saavutti Oslossa vuonna 1952 maailman parhaan hiihtomaan maineen.
Iso-Kohmossa oli lisäksi esillä 50-luvun suosikkileluja ja -pelejä, kuten corona ja fortuna. Talo koostuu kahdesta osasta: tuvasta ja kamarista sekä salipuolesta. Museon arvio on, että tuvan puoli olisi jo 1700-luvulta, mutta kokonaisuudessaan talo on ollut valmis 1800-luvun puolivälissä.
Auki ympäri vuoden
Kylämäen alue on talvikaudellakin auki kävijöille joka päivä, vaikka rakennukset ovatkin kiinni. Pulkkamäki ja hiihtolatu ovat kaikkien käytettävissä niin kauan kun lunta riittää. Lisäksi kahvilaa pidetään auki kerran kuussa ja työpajat ja kurssit pyörivät ympäri vuoden. Kuralan Kylämäkeen ei ole koskaan pääsymaksua.
– Se miellyttää ihmisiä ja juuri siksi saamme paljon lahjoituksia. Ihan paria esinettä lukuunottamatta kaikki on lahjoitettu meille, museolta kerrotaan.
Janica Vilen