• Peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista tupakoi päivittäin noin 13% ja noin 12% on humalassa vähintään 1 krt/kk. Noin 5% käyttää alkoholia viikoittain. Vastaavasti huumeita on kokeillut samanikäisistä oppilaista 9%.
• Lukion 1.–2. vuoden opiskelijoista viidennes ja ammatillisten oppilaitosten 1.–2. vuoden opiskelijoista 35% juo itsensä kovaan humalaan vähintään 1 krt/kk. Samanikäisten keskuudessa vastaavasti 13% lukiolaisista ja 21% ammattikoulun opiskelijoista on kokeillut huumeita.
• Alkoholin käyttö sekä tupakointi ovat nuorten keskuudessa laskusuunnassa, mutta huumeiden kokeilukäyttö on kasvanut.
THL 2013.
Luotettavien ja turvallisten aikuisten tukiverkko kotona tai lähipiirissä tukee elämälleen suuntaa hakevaa nuorta.
NAANTALI. Keskiviikkoiltana 13. tammikuuta Naantalin Kristoffer-sali täyttyi vanhemmista, nuorisotyöntekijöistä, opettajista sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista. Tarjolla oli painavaa asiaa nuorten päihteiden käytöstä.
Keskustelua herättelivät poikkiammatilliset puhujat; kouluttajana, tietokirjailijana ja sairaanhoitajana työskentelevä Jan Holmberg, Naantalin sosiaalityöntekijä Liisa Hankavuori, poliisin erityissosiaalityöntekijä Virpi Pietilä sekä johtava koulupsykologi Mia Dufva.
Päihdetyötä on vuosien ajan Naantalissa tehty 7.-luokkalaisille suunnatun päihdeputken eli ennaltaehkäisevän päihdetyön elämysreitin myötä. Lisäksi pääosin 8. luokan oppilaille, heidän vanhemmilleen sekä koulun henkilökunnalle aletaan toteuttaa keväällä HUBU®-menetelmää. Elämä on parasta huumetta ry:n HUBU® on vuorovaikutteinen menetelmä, jolla pyritään vaikuttamaan päihteitä koskeviin asenteisiin keskustelun ja tiedon jakamisen avulla.
Dufva rohkaisee vanhempia olemaan yhteydessä sosiaalityöntekijöihin, koulukuraattoriin tai -psykologiin, mikäli epäilys päihteiden käytöstä on syntynyt.
– Yhteydessä voi olla aina, kun epävarmuus iskee jossain lapsen tai nuoren elämää koskettavassa asiassa.
Huolet kuuluville
Vanhemmat suuntasivat illan pääpuhujana toimineelle Jan Holmbergille kysymyksiä, kuten esimerkiksi miten päihteiden käyttö näkyy ulospäin, mistä nuoret niitä hankkivat sekä miten niistä pitäisi keskustella?.
– Kuuleminen ja kuunteleminen ovat täysin eri asioita. Lasta pitäisi todella kuunnella ja olla kiinnostunut hänen asioistaan. Mieluummin ”liian kiinnostunut ja uteleva”, niin kuin nuori saattaa asian ilmaista, kuin välinpitämätön, Holmberg muistuttaa.
– Vaikka se ei olisi ”coolia”, vanhemman pitää oppia myös stalkkaamaan eli kyttäämään. Jos yhteisistä säännöistä, kuten kotiintuloajoista, ei pidetä kiinni, on määriteltävä seuraamus, lisää Holmberg.
Paitsi ammattilaisiin yhteyttä ottamalla, myös vanhempien välisellä kommunikaatiolla on merkitystä.
– Lisäksi vanhemmilla kannattaa olla faktatietoa päihteistä, sillä puhuessasi vakuuttavasti, nuori ottaa sinut ja neuvosi vakavasti, Holmberg toteaa.
Liisa Hankavuori ja Virpi Pietilä kertovat, että naantalilaisnuorison tilanne päihteiden suhteen on samankaltainen kuin muuallakin Suomessa.
– Tupakointi on nuorison keskuudessa laskusuunnassa, huumeiden, kuten kannabiksen, kokeilu on sen sijaan kasvussa.
– Positiivisiksi merkeiksi voimme kuitenkin mainita sen, että viimeaikaiset yhteydenotot nuorten päihde-epäilystä ovat tulleet vanhemmilta itseltään.
Kodilla merkittävä rooli
Koti on Holmbergin mukaan tärkein yksikkö ehkäisevässä päihdetyössä paitsi esimerkin näyttäjänä, myös turvaverkostona.
– Lapset etsivät käyttäytymismalleja läheisistään silloin kun ovat epävarmoja siitä, miten pitäisi menetellä, hän sanoo.
– Jos lapsi raskaan koulutyöviikkonsa jälkeen haluaa viettää aikaa perheensä parissa, hän ei varmastikaan ilahdu siitä, että vanhemmat päättävät avata korkin viikonlopun kunniaksi, hän lisää.
On pohdinnan arvoista, kuinka eräistä Euroopan terveimmistä lapsista kasvaa stressaantuneimpia ja masentuneimpia aikuisia.
– Suomessa elintaso on edelleen korkeampi kuin monessa muussa maassa. Mikä meitä siis niin hirveästi stressaa, että on pakko saada vapaa-aikana ”rentoutua” päihteiden parissa, Holmberg ihmettelee.
Puhujat kehottavat vanhempia pyrkimään nuorelleen sellaiseksi tueksi ja turvaksi, jonka luokse voi tulla vaikeankin tilanteen edessä.
– Lisäksi olisi hyvä muistaa, että myös vanhemman on päästävä yli nuoren päihdekokeilusta. Työssäni tapaan silloin tällöin vanhempia, jotka kauhistelevat tapausta edelleen, vaikka nuori on aikoja sitten päässyt päihteistä eroon, Pietilä huomauttaa.
Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Naantalin kaupungin ja Naantalin Pelastakaa lapset ry:n kanssa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
