Jännityksestä nauttiville feministeille
Sofi Oksanen: Norma
LIKE 2015
304 s.
KIRJA-ARVIO. Sofi Oksasen Norma yllättää. Sotahistoriat ovat nyt saaneet jäädä ja kuvaan astuu fantasian rajoilla leikittelevä feministinen jännityskertomus nuoresta naisesta, jolla on yliluonnolliset hiukset.
Kalliossa asuva Norma on menettänyt äitinsä. Äidin jättämien videoiden kautta Normalle alkaa selvitä, mihin hänen äitinsä ehti sotkeutua ennen outoa kuolemaansa ja miten hän ja hänen yliluonnollisen nopeasti kasvavat hiuksensa liittyvät tuohon kaikkeen.
Kirjassa kerrotaan kahden onnettoman perheen tarinat. Lisäksi sukelletaan hius- ja kohdunvuokraus -bisneksiin ja niihin liittyviin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Norman vahvuus on sen monipuolisuus. Tarina etenee nopeasti ja koukuttavasti kuten dekkarissa, mutta samalla se on kielellisesti ansiokasta kaunokirjallisuutta ja nostaa esiin tärkeitä teemoja tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja vanhemmuudesta.
Jännitys säilyy loppuun asti. Lukija saakin miettiä, kuka oli lopulta hullu ja miten kaikki oikeastaan päättyikään.
Lihaa syöville leikki-ikäisille
Elina Lappalainen: Nakki lautasella – Mistä ruoka tulee?
Tammi 2015
48s.
KIRJA-ARVIO. Elina Lappalaisen kirjoittama ja Christel Rönnsin kuvittama lastentietokirja Nakki lautasella voitti tänä vuonna Finlandia Junior -palkinnon.
Kirjassa teuraaksi päätyviin possuihin, lypsylehmiin ja muniviin kanoihin tutustutaan lasten näkökulmasta. Koko kirjan läpi kantava kehyskertomus Aleksin ja Emilian vierailuista eläintiloilla yhdistyy näppärästi eläimiin liittyvään triviaan.
Tiesitkä esimerkiksi, että hieho on lehmä, joka ei ole poikinut; tai että lehmä voi lypsää päivässä 60 litraa maitoa; tai että porsaat kasvavat emakon mahassa 3 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää; tai että kana ei pissi lainkaan, sillä pissa ja kakka tulevat molemmat ulos kiinteässä muodossa?
Kirja kertoo lihan, maidon ja munien alkuperästä ketään syyllistämättä ja lapsille sopivasti kaunistellen. Kirjassa vieraillaan luomutiloilla. Aika harva nakki lopulta on luomu, mutta toisaalta tehotuotetun nakin tarina olisikin lasten silmille ehkä liikaa.
Disney’ä rakastaville laulajille
Disney – Soiva laulukirja
Martin Östergren (toim.), Tammi, 2015
104s.
KIRJA-ARVIO. Disneyn soivassa laulukirjassa on yhteensä 23 rakastettua elokuvasävelmää 14 eri elokuvasta. Kappaleisiin löytyy sanat ja nuotit kirjan sivuilta ja biisivalikoista pienikin lapsi pystyy helposti laittamaan soimaan haluamansa kappaleen. Mukana laulamisen mahdollistaa lukutaito tai se että on nähnyt elokuvat niin monta kertaa, että muistaa sanat ulkoa.
Kirjan mukaan kyseessä on suosituimmat eläkuvasävelmät. Itse epäilen, että valinta on tehty tekijänoikeuksien perusteella, sillä monesta elokuvasta on mukana paitsi hittibiisi myös vähemmän tunnettuja kappaleita. Sen sijaan monta suosikkielokuvaa puuttuu kokonaan. Mukana on vain kaksi 2000-luvun elokuvaa. 50-luvulle taas vievät Tuhkimo, Peter Pan sekä Kaunotar ja Kulkuri.
Mukana on lyhyet esittelyt kaikista mukana olevista elokuvista ja lisäksi katsaus äänielokuvan historiaan. Disney on ollut uraa uurtava tekijä 20-luvulla äänen ja kuvan yhdistämisessä ja on siinä alansa huippuja edelleen.
Perinteitä rakastaviin perheisiin
Katariina Heilala: Tiernapojat. Soiva joulukirja koko perheelle
Tammi 2015
95 s.
KIRJA-ARVIO. Tiernapojat kertoo nimensä mukaisesti tiernapojista. Kyseessä on lapsia ajatellen melko massiivinen opus, jossa Raamatun kertomukset yhdistetään kulttuuriperinteeseen. Kyseessä on lasten ja aikusiten yhteinen joulukirja, mutta kovin pienten lasten en usko tästä innostuvan.
Tiernapoikaperinne on elävä osa joulukulttuuria esimerkiksi Oulun seudulla. Kulttuuri- ja kansanperinteistä kiinnostuneille teos on varsinainen arreaitta. Siitä selviää muun muassa, mikä ero on tiernapojilla, säärnapojilla, tähtipojilla ja tapaninpojilla.
Mukana on askarteluohjeita tiernapoikien tähdelle, pukeutumisohjeita tiernapojille ja valmiita vuorosanoja vierailuihin.
Kirjan paras osuus on kuitenkin musiikki. Nappia painamalla kirja soittaa tiernapoikasävelmiä, joita on yhteensä 13. Kirjan sivuilla samoista kappaleista on nuotitetut versiot, joten kirjasta on helppo opetella sekä sanat että sävelkulut ennen kuin lähtee soittelemaan ihmisten ovikelloja jouluna.
Kaikenikäisille prinsessasatuilijoille
Päivi Honkakoski: Prinsessa Ebba
Nordbooks
64s.
KIRJA-ARVIO. Prinsessa Ebba ei ole mikä tahansa prinsessa, vaan Naantalissakin kesiään viettänyt todellinen henkilö, joka meni naimisiin saksalaisen prinssi Albrecht zu Solms-Braunfelsin kanssa.
Sadun tunnusmerkit omaava teos Prinsessa Ebba yhdistelee vauhdikkaasti totta ja tarua. Eräs paikallisesti mielenkiintoisimmista hahmoista on Hänen Hirmuisuudekseen tosielämässäkin kutsuttu Ebba Lavoniuksen isosetä, naantalilainen salaneuvos, Lars G. Von Haartman.
1800-luvun puolivälin jälkeistä Naantalia luonnehditaan kirjassa kylpyläkaupungiksi, jonka tanssiaissesongissa aateliset nuoret naiset toivoivat tapaavansa arvoonsa soveltuvia aviomieskandidaatteja.
Tämä satu ei pääty siihen, kun prinssi ja prinsessa saavat toisensa, vaan kertoo heidän yhteisestä elämästään Saksassa ja Ebban vanhuusvuosista Italiassa.
Lapsekkaasta piirros- ja tekstityylistä huolimatta kirja sopii kaikenikäisille, niin historiannälkäisille kuin prinsessasaduista pitäville. Teoskuvauksessa Prinsessa Ebbaa suositellaan 6–100 -vuotiaille.
Rikostarinoista nauttiville
Jasu Rinneoja: Tuhlaajapojan meno-paluu
REUNA 2015
287s.
KIRJA-ARVIO. Raisiolaisen Jasu Rinneojan Kylmäkorpi-sarjan kolmas osa Tuhlaajapojan meno-paluu edustaa taattua dekkariainesta, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Edellisten Kylmäkorpi-jännäreiden tapaan kerronta on rinneojamaisen vauhdikasta ja tapahtumakuvaus tarkkaa.
Vaikka rikosromaanien juonen kaari on aina suhteellisen samanlainen, rikoskomisario Juhani Kylmäkorven tiimin tutkimat rikokset saavat mukavaa lisämakua herkullisista henkilöhahmoista, joita kirjassa riittää.
Ensin rikoskomisario törmää kuin sattuman kautta miehensä katoamisesta hätääntyneeseen naiseen. Toisessa hetkessä löydämme edestämme kolmen toisilleen sukua olevan henkilön ruumiit, joiden kuolintavassa on mahdollisesti jotain hämärää. Kylmäkorven alkaessa kollegoineen työhön, outojen tapahtumien vyyhti alkaa pikkuhiljaa avautua.
Hyvän dekkarin tunnistaa siitä, että syyllinen pysyy tuntemattomana aina teoksen loppumetreille asti ja tulee täytenä yllätyksenä. Kylmäkorpi-kirjojen kanssa käy aina niin.
Kevyen huumorin ystäville
Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset
Teos, 2014
256s.
KIRJA-ARVIO. Kirjailija–toimittaja Minna Lindgren kuvaa vanhuksia Ehtoolehdon pakolaiset -romaanissaan lämpimän humoristisesti ja samalla kritisoi yhteiskuntamme vanhustenhuollon jäykkää järjestelmää, joka tekee vanhuksista ajastettuja numeroita kotihoitajien aikatauluihin. Yhteiskuntakritiikki puree kaikessa terävyydessään.
Ehtoolehdon palvelukodin vaiheisiin pureutuvat trilogian toisessa osassa käsitellään satiirin keinoin ajankohtaisia aiheita kuten putkiremontteja, vanhuutta, eutanasiaa, maahanmuuttajia, ihmisten itsemäärämisoikeuksia ja rikollisuutta. Kirja on kuitenkin kevyesti ja hauskasti kirjoitettu, huolimatta aiheen pohjimmaisesta vakavuudesta.
Yli yhdeksänkymppiset asukkaat yrittävät alussa sinnitellä palvelutalo Ehtoolehdon putkiremontissa sekä sen koomisesti kuvatuissa vaikutuksissa asukkaiden elämään. Muutamat heistä lopulta päättävät muuttaa yhdessä isoon kimppa-asuntoon, jossa he voisivat elää omatoimisesti toisiaan hoitaen.
Alle kouluikäisille muumifaneille
Päivi Arenius: Muumiperhe viidakossa
Tammi 2015
24s.
KIRJA-ARVIO. Kun Muumilaakson yllättää trooppinen helleaalto ja Muumimamman istuttamista siemenistä kasvaa oikea viidakko, alkaa tapahtua hauskoja ja merkillisiä asioita. Lapsi pääsee etsimään kirjan värikkäiltä sivuilta tarinassa esiintyviä esineitä. Ratkaisut löytyvät viimeiseltä aukeamalta.
Parhaiten kirja sopii 3–5-vuotiaille. Helppoihin tehtäviin perustuva kirja luottaa siihen, että Muumilakson hahmot ovat jo entuudestaan tuttuja. Hauskuus perustuukin juuri siihen, että tutussa Muumilaaksossa asuville tutuille hahmoille sattuu uusia ja ihmeellisiä asioita: Muumilaaksoon tulee tiikeri ja lihansyöjäkasveja. Muumipeikko taas pukeutuu Tarzanin asuun.
Päivi Arenius on onnistunut kuvituksessaan sekä jatkamaan tunnistettavaa Muumi-perinnettä että tuomaan siihen uusia sävyjä. Koska näkökulma on tehtävissä eikä tarinassa, kirja ei kiinnosta aikuislukijoita samalla tavalla kuin Tove Janssonin teokset.
