Liikkuva koulu -ohjelman tavoitteena on luoda aktiivisemman ja viihtyisämmän koulupäivän toimintamalleja, joita voi hyödyntää missä tahansa koulussa valtakunnallisesti.
LAPSET JA NUORET. UKK-instituutin erikoistutkija Pauliina Husu esitteli torstaina 12. marraskuuta Suopellon koulun auditoriossa Naantalin sekä Maskun vertailukoulujen Liikkuva koulu -tutkimustuloksia vuosilta 2012–2014.
Kun puhutaan kasvavassa iässä olevista 1.–7.-luokkalaisista lapsista ja nuorista, ennallaan pysyvä liikkuvuus on Husun mukaan jo positiivinen merkki. Toki liikemittarimittauksista, kehonkoostumus- ja kuntotesteistä saatiin kasvusuuntaisiakin tuloksia, mutta yleinen huolestuttava suunta on, että askeleet vähenevät lapsen saavuttaessa yläkouluiän. Eniten askeleita ottivat päivittäin 2.–3. luokan oppilaat sekä Naantalissa että Maskussa.
– Koulukohtaisia vertailuja ei voi tehdä, sillä koulut ovat hyvin eri kokoisia niin Naantalissa kuin Maskussakin. Erityisesti pienessä koulussa yhden oppilaan tulos voi vaikuttaa kaavioihin merkittävästi, Husu kertoo.
– Lisäksi testeihin osallistuminen on tapahtunut vapaaehtoisesti niin, että Naantalissa mukana oli 732 oppilasta 1526:sta (48%) ja Maskussa 297 oppilasta 534:stä (56%). On mahdollista, että koulukohtaisissa tuloksissa vaihtelee paljon vapaa-ajallaan liikunnallisesti aktiivisempien lasten lukumäärä koko vertailuryhmässä, Husu lisää.
Liikemittauksella tarkkoja tuloksia
Liikemittarimittaukset, jossa lantiolle vyön avulla kiinnitettyä mittaria pidettiin vähintään neljän päivän ajan viikossa yhtäjaksoisesti 10 tunnin ajan, osoittivat, että suurin osa valveillaoloajasta vietetään istuen tai makuulla. Tytöt ovat poikia vähän enemmän paikallaan mutta toisaalta tekevät asioita useammin seisoaltaan kuin pojat.
Tuloksista nousee selvästi esille, että lapsilla ja nuorilla on paljon muuta tekemistä, joka menee helposti liikunnan edelle.
– Lisäksi liikunnan harrastaminen koetaan kalliiksi sekä turhan kilpailuhenkiseksi. Myöskään yksinäisyys ei kannusta liikkumaan. Suosituksen, joka tarkoittaa vähintään tunnin verran reipasta liikkumista päivässä, täyttävät yleisesti pojat tyttöjä paremmin, Husu selventää.
Liikkuva koulu -ohjelma on yksi Suomen hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeista. Hallituksen tavoitteena on laajentaa Liikkuva koulu -ohjelmaa valtakunnalliseksi koskemaan kaikkia peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria.
Erilaisia malleja liikkumisen tueksi
Naantalin kaupungin vapaa-aikatoimen sihteeri Maija Puolakanahon mukaan tärkeintä on valjastaa Liikkuva koulu -ohjelmasta saadut hyvät toimintamallit osaksi koulujen arkea jatkossakin.
– Kaikki koulut ovat toteuttaneet Liikkuvaa koulua eri tavoin. Jokaisella koululla on oma käsityksensä siitä, millaiset aktiviteetit innostivat heidän oppilaitaan liikkumaan, Puolakanaho toteaa.
Arkiliikkuminen kirvoitti keskustelua muun muassa vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja Toni Forsblomin, kouluterveydenhoitaja Salla Miesvirran ja Suopellon koulun rehtori Kai Vuorisen toimesta.
– Yksi pidempi välitunti keskellä päivää pitäisi aina olla. Siinä rauhoittuvat niin oppilaat kuin henkilökuntakin. Huomattavaa on myös se, että rauhoittuminen voi tarkoittaa jokaiselle eri asiaa: yhdelle se on pingiksen pelaamista, toiselle ulkoilua ja kolmannelle musiikkiluokassa musisointia, Vuorinen huomauttaa.
– Liikkuva koulu -kyselyissä ruutuaikaa koskeva kysymys on siltä osin hankala, että digitalisoitumisen myötä tabletit tulevat osaksi myös koulutyötä. Jotenkin liikkuvuus pitäisi linkittää tähän tietotekniikan yleistymiseen, Miesvirta sanoo.
– Mahdollisuuksia pitäisi tarjota niin monipuolisesti, että passiivisimmatkin tai jo liikunta-sanaa kaihtavat innostuisivat jollain tavoin liikkumaan, Forsblom kommentoi.
Katariina Mäkinen-Önsoy
