Susinukke Kosolan kolmas runoteos julkaistaan 5.4.

Pian julkaistava Varisto on Susinukke Kosolan kokonaan käsin kirjoittama teos. Kosola on kirjoittanut runoja aina, jo silloin kun ei vielä osannut kirjoittaa. ”Pikkulapsena piirtelin paperille viivoja ja kerroin niiden olevan runoutta, joka kertoo ötököistä ja jossa on loppusointuja.”

Susinukke Kosola julkaisee pian kirjan, jota ei kustanna kukaan eikä sitä voi ostaa rahalla. Sen sijaan sen voi vaihtaa omaan noloon kokemukseensa. Muuttuuko lukukokemus, jos kirjasta joutuu rahan sijaan pulittamaan tarinan, toiveen tai tunnustuksen? Sitä runoilija pyytää ihmisiä pohtimaan, kun he lukevat hänen kolmatta runokokoelmaansa.

Susinukke Kosola, oikealta nimeltään Daniil Kozlov (s. 1991), on venäläissyntyinen runoilija, kustantaja ja sanataideohjaaja, joka tunnetaan energisistä lavaesiintymisistään. Hänen edellinen teoksena Avaruuskissojen leikkikalu oli ehdolla Ylen Tanssivaan karhuun, Toisinkoiseen sekä Einari Vuorela -runopalkinnon saajaksi. Hänelle on myös myönnetty Silja Hiidenheimon muistostipendi hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan .tik. Hän on menestyneitä runoteoksia julkaisseen turkulaisen kustantamo Koleran perustaja sekä sanataideohjaaja, joka on opettanut runoutta muun muassa Turun yliopistossa.

KIRJALLISUUS. Palkitun turkulaisen anarkistilyyrikoksikin tituleeratun kirjailija–kustantaja Susinukke Kosolan kolmas runoteos Varisto – Tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana julkaistaan torstaina 5. huhtikuuta turkulaisessa Bar Ö:ssä. Avajaisohjelma alkaa kello 18.30 kirjailijahaastattelulla. Kello 19.30 kirjailija esittää teoksen tekstejä Niagara 2000:n säestämänä. Tämän jälkeen ilta jatkuu elektronisen musiikin parissa.

Erityistä julkaisutilaisuudessa on se, että uutuusteosta ei voi ostaa sanan perinteisessä mielessä.

– Meillä ei valitettavasti käy käteinen eikä kortti, joten varatkaa mukaan raakaa tunnetta – ainoa tapa saada Varisto omakseen on anonyymi tunnustus, Kosola kirjoittaa Facebookissa olevassa tapahtumakuvauksessa.

Käytännössä kirjan saa käteensä, kun kirjoittaa lapulle anonyymisti jonkin nolon asian itsestään.

– Se voi olla kokemus, toive tai pelko. Sen suhteen on aika paljon liikkumavaraa. Sitten lappu suljetaan ja annetaan myyjälle. Näin lukija muuttaa omia kokemuksiaan valuutaksi, selittää kirjailija.

Kirjaa painetaan 1 500 kappaletta. Jos kaikki menee kaupaksi, kirjailijalle jää käteen 1 500 noloa tarinaa. Mitä hän aikoo niillä tehdä?

– Kirjasta julkaistaan myös kuunnelma. Ne saattavat päätyä osaksi teoksen viimeistä lukua. Mutta ehkä en paljasta siitä enempää, etten pilaa lukukokemuksesta yllätyksellisyyttä, hän vastaa.

Sitä hän kuitenkin toivoo, että lukija pohtii, olisiko lukukokemus erilainen, jos kirjan olisi kustantanut vaikka WSOY ja siitä olisi maksanut 25 euroa. Siitä kirjailija itsekin haluaa päästä jyvälle tämän projektin kautta.

Painoksesta 200 kappaletta varataan kuitenkin kirjastojen ja muiden laitosten tilattavaksi.

Halu repäistä ja tutkia

Perinteisestä omakustanteesta kirjan erottaa se, että Kosola on jo julkaissut kaksi palkintoja ja ehdokkuuksia kerännyttä runokokoelmaa: toisen Sammakon kautta ja toisen oman kustantamonsa Koleran kautta. Kustannussopimus olisi siis löytynyt, jos hän sellaisen olisi halunnut. Ja juuri siksi hän voi sanoa kieltäytyneensä kustantajasta.

– Edelleen on vahva leima, että kirja vailla kustantajaa ei ole oikea kirja. On aina turvallista tukeutua olemassa oleviin instituutioihin. Tässä oli vähän sellainen halu repäistä ja tutkia, miten kirjaa luetaan, jos se irrotetaan kirjallisuusinstituutioista ja raha ei liiku. Muuttuuko tekstin ja lukijan suhde, jos kirjalta riistetään sen tuotteisuus? Kosola kysyy.

Kosola itse uskoo, että muuttuu.

– Kirja on nykyään niin vahvasti tuote, että sen on vaikea enää aikaan saada muutosta tai vaikka poliittisia liikkeitä, hän pohtii.

Kirjojen tuotteistukseen liittyy Kosolan silmissä myös tekstin lyhentynyt elinkaari. Pahimmillaan syksyn kirjamessuilta voi löytää alelaarista samana vuonna ilmestynyttä kirjallisuutta.

– Mutta silloin kirjat pysyvät pinnalla pidempään, jos ne saavat ehdokkuuksia tai synnyttävät jonkin ilmiön, Kosola sanoo.

Runouden puolella hän näkee kirjailijan olevan avainasemassa kirjan elinkaaren suhteen. Kiinnostavat tekijät myyvät jopa paremmin kuin laadukas sisältö.

– Tämä liittyy paljon myös journalismiin. Romaani on helposti lähestyttävä, sillä journalisti voi puhua henkilöistä tai juonesta. Runoudesta taas pelottaa puhua, koska sen ajatellaan olevan niin suurta ja jaloa ja toisaalta siitä kirjoittaminen menee helposti aihioiden ja kielirekisterien kuvailuksi. Siksi on helpompaa lähestyä runoutta tekijöiden kautta eikä käsittelemällä itse runoutta, hän sanoo.

Kuluja kokeilusta tulee kirjailijalle noin 2 000 euroa. Ne katetaan Silja Hiidenheimon muistostipendillä, joka hänelle myönnettiin vuonna 2015.

– Olen tosi huono käyttämään rahaa, niin käytän sitä sitten tämmöiseen. Laitoin osan Koleraan ja lopun käytän tällä tavalla, hän kertoo.

Teemana identiteetit

Varisto muistuttaa tekijänsä mukaan oikeastaan enemmän yhtä runoa kuin perinteistä runokokoelmaa.

– Tai oikeastaan se liikkuu jossain esseen ja runon välimaastossa. Siinä on kyllä osastojako, mutta silti kyseessä on tavallaan vain yksi pitkä runo, sillä koko teos käsittelee samaa aihetta: identiteettejä, Kosola sanoo.

Varistossa pohditaan, mitä identiteetit tarkoittavat, miten identiteettejä luodaan kulutusvalintojen kautta ja miten niitä kaupallistetaan. Teoksessa on vahva konsumerismiin nojaava teoriapohja, mutta se sai runomuodon, koska kirjailija halusi pohtia aihetta keinoin, jotka eivät ole akateemisia.

Kokoelman nimi, Varisto, ei oikeastaan tarkoita mitään – paitsi kaupunginosaa Vantaalla. Tarkoitus onkin, että lukija luo sille merkityksen.

– Nimi kerää merkityksiä pitkin teosta. Se on sanana tarpeeksi tyhjä, jotta ihmiset voivat heijastaa siihen omat tulkintansa ja ajatuksensa, Kosola kertoo.

Teoksesta tekee erityisen myös se, että Kosola on kirjoittanut sen käsin. Tekstaamiseen kului pari viikkoa. Tämäkin projekti liittyy identiteetteihin.

– Toivon, että sitä kautta herää kysymys autenttisuudesta. Se, että olen kirjoittanut tekstin käsin, on vahvaa lähelle tulemista. Voisi puhua tehokeinosta, joka tuo teosta lähemmäs lukijaa kuin sieluttomat typografiat. Romaanissa yleensä paras typografia on sellainen, johon ei kiinnitä mitään huomiota. Käsiala taas muistuttaa siitä, että tekstin takana on kirjoittaja ja hänen kaikki hyvin inhimilliset viat, Kosola pohtii.

Poikkitaiteellinen kuunnelma

Varisto julkaistaan myöhemmin myös maksuttomana kuunnelmana, joka ilmestyy luku kerrallaan Variston nettisivuille 14. huhtikuuta alkaen.

Vajaan tunnin mittaisessa kuunnelmassa tekstin lukee kirjailija itse ja lisäksi siihen tulee Niagara 2000:n säestys.

– Musiikin tai oikeastaan äänimaiseman on tehnyt Veera Lohiniva. Me ollaan kutsuttu sitä brutalistiseksi äänimaisemaksi, joka välillä sukeltaa melodisempaan muotoon, Kosola kuvailee.

Janica Vilen