J.E. Salomaa oli Liedossa syntynyt filosofi ja Turun yliopiston professori. Liedon kunnantalolla järjestettiin tieteen parissa laaja-alaisesti vaikuttaneen Salomaan elämäntyötä käsittelevä symposium viime lauantaina. Eri esitelmöitsijät valottivat tieteentekijän elämää muun muassa hänen kasvatusajatustensa, jälkipolville jättämänsä perinnön ja kansanvalistustyön näkökulmista.
LIETO. Liedon kunnantalon valtuustosalissa järjestettiin lauantaina 24. maaliskuuta Turun yliopistossa professorina toimineen filosofin ja aikanaan runsaasti julkisuudessakin esillä olleen Jalmari Edvard Salomaan (1891–1960) elämäntyötä käsittelevä symposium. Salomaa toimi niin kasvatustieteen, filosofian kuin psykologiankin aloilla julkaisten myös lukuisia tieteellisiä opuksia.
Salomaa syntyi vuonna 1891 Liedon Ankan kylässä. Oppinsa hän sai Helsingin yliopistossa pääaineenaan yleinen historia ja jatko-opinnot hän suoritti Saksassa Leipzigin yliopistossa.
Kulttuuri yhtä kuin kasvatus
Symposiumissa luennoineen Matti Tanelin (KT, FM, TM) mukaan J.E. Salomaa ei ollut minkään tietyn koulukunnan kannattaja, vaan pyrki luomaan itse oman kasvatuksellisen järjestelmänsä.
– Salomaa oli monipuolinen ja edistyksellinen mies. Hän otti vaikutteita esimerkiksi Immanuel Kantilta ja Arthur Schopenhauerilta. Myös Friedrich Nietzschen filosofiaan hän oli perehtynyt syvällisesti, vaikkei hänen ajatteluaan sellaisenaan kannattanutkaan, Taneli kertoi.
Eräänlaisia esikuvia Salomaalle olivat J.V. Snellman, H.G.Porthan ja G.I. Hartman. Snellmanilta hän omaksui erityisesti persoonallisuuden käsitteen ja kansallisen kasvatuksen periaatteen.
– Salomaan kulttuurifilosofia perustui arvojen, kasvatuksen ja kulttuurin kolmiyhteyteen. Kulttuurin ja kasvatuksen päämääränä olivat hänen mukaansa henkisten arvojen omaksuminen ja sisäistäminen, joka on varsinaisen ihmisyyden edellytys. Kulttuuri tarkoitti hänelle samaa kuin kasvatus.
Salomaan mukaan kasvatuksen päämääränä oli persoonallisuuden kehittäminen, ja persoonallisuudet voivat kehittyä vain kulttuurin pohjalta. Koulun tuli kasvattaa persoonallisuuksia eikä tietosanakirjaviisaita.
– Hän kritisoi aikansa oppikoulua ja yliopistoa siitä, että ne kehittivät yksipuolisesti älyä ja jakoivat tietoa, mutta laiminlöivät kasvatustehtävän. Hänen mukaansa kasvatuksessa tuli panostaa asioiden ymmärtämiseen ja kansallisten arvojen omaksumiseen, Taneli kuvasi.
Isä, opettaja ja ystävä
Myös J.E. Salomaan poika, akateemikko Arto Salomaa, oli paikalla. Hän kuvasi suhteensa isään olleen lämmin, ja J.E. Salomaa olikin hänen sanojensa mukaan sekä isä, opettaja että ystävä. Arto Salomaa muisteli isäänsä ennen muuta lämpimällä huumorilla.
– Älä sinä, poikani, mene takaisin Lietoon, kun minä olen sieltä kerran lähtenyt, isä ohjeisti. Hänen mielestään Lieto oli siihen aikaan paikka, jossa ei tapahtunut mitään, Salomaa kertoili.
Arto Salomaan mukaan isä siirtyi elämänsä aikana filosofiasta yhä enemmän muiden tieteenalojen, kuten juuri kasvatustieteen ja psykologian, pariin. Työssään hän pyrki hahmottelemaan suuria historiallisia kokonaisuuksia.
– Yliopistossa isä tunnettiin myös lempeänä tentaattorina. Riitti, jos tentissä 7/10 oli oikein. Erityisesti tehtävästään Turun kesäyliopiston rehtorina hän oli innoissaan. Eniten häntä urallaan taisi jäädä harmittamaan professuurin häviäminen Helsingin yliopistossa Eino Kailalle vuonna 1930.
Jaakko Virrankoski
