Vuosien 2017–2018 aikana istutetaan 30 vanhaa omenalajiketta Maskun Askaisissa sijaitsevan Louhisaaren kartanolinnan hedelmätarhaan.
ASKAINEN. Louhisaaren kartanolinnan hedelmätarhaan vuosien 2017–2018 aikana istutettavien taimien joukossa on harvinainen, pitkään kadonneeksi luultu, Mannerheimin omena, jota vartettiin maaliskuussa istutettavaksi taimeksi.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) geenivaratutkija Maarit Heinonen kertoo, että puusta on otettu jaloversoja.
– Mannerheimin omena sijoitetaan talteen Louhisaaren hedelmätarhaan, kansalliseen geenivaraomenapuiden kokoelmaan, Fruticetumin hedelmälajipuistoon Lohjalle ja myös Asikkalaan. Näin varmistetaan, että lajike ei enää joudu kadoksiin, Heinonen iloitsee.
Kaiken kaikkiaan vanhoja Mannerheimin sukuun liittyviä omena- ja päärynälajikkeita kootaan yli 30 kappaletta kolminkertaisen juhlavuoden – Marsalkka Mannerheim 150 vuotta, Suomi 100 vuotta ja Kansallismuseon Louhisaari 50 vuotta − kunniaksi Louhisaaren kartanolinnan puutarhaan vuosina 2017–2018.
Mannerheimin kalastusretki
Nimensä lajike sai, kun kesällä 1921 kalastusmatkallaan Asikkalassa Mannerheim mieltyi maistamaansa isoon keltakuoriseen omenaan. Saman vuoden syksyllä Asikkalassa kasvanutta omenaa alettiin nimittää Mannerheimin omenaksi.
Mannerheimin omena on Heinosen mukaan sittemmin ollut usean vuoden ajan Luken noin sadan suomalaisen paikallisomenalajikkeen etsintälistoilla.
– Useimmista etsimistämme lajikkeista oli tarjolla tietoa esimerkiksi Maatalouskoelaitoksen puutarhaosaston professori Olavi Meurmanin 1940-luvun alussa kirjoittamassa teoksessa. Mannerheimin Omenaa Meurman ei kuitenkaan maininnut kirjassaan, Heinonen kertoo haastavasta etsintätyöstä.
Lähteinä Lukessa käytettiin myös vanhoja puutarha-alan lehtiä sekä taimistohinnastoja, joista saatiin selville paitsi omenalajikkeiden nimiä myös tietoja niiden alkuperästä ja viljelylevinneisyydestä.
Sukellus historiaan
Heinonen sanoo, että Mannerheimin omenan jäljille päästiin askel askeleelta pienten vihjeiden avulla.
– Puutarha-lehdessä ilmestyi vuonna 1921 pieni uutinen kenraali Mannerheimista, joka oli antanut luvan nimetä ”jättiläiskokoinen, keltainen kirkas omena” nimikkolajikkeekseen. Jutussa kerrotaan Asikkalan kalastusmatkasta, sekä mainitaan, että lajike on syntyään Asikkalan Päijänteen saaressa sijaitsevasta Salon kylästä. Lajikkeen teki tunnetuksi Kalkkisten kanavan kaitsija Albert Tötterman, Heinonen taustoittaa.
– Keskustelu paikallisten kotiseutuyhdistysten kanssa tuotti lupaavan tiedon: Asikkalan alueella on Mannerheimin omenaa kasvanut useammassa pihassa. Alueen kartanon hedelmätarha joutui 1980-luvun alussa tielinjauksen alle ja siinä meni samalla myös Mannerheimin Omenaa. Onneksemme lajiketta kuitenkin löytyi marraskuussa 2016 yksityispihalta Asikkalan Kalkkisten kylästä, Heinonen lisää.
Seuraavaksi Luke suuntaa elokuviin vapaakappalekirjastoon katsomaan vuonna 1949 valmistunutta, Ilmari Unhon ohjaamaa Suomi-Filmiä Kanavan laidalla, joka kuvattiin vuonna 1878 rakennetulla Kalkkisten kanavalla.
– Luvassa on paitsi tukkilaisromantiikkaa ja Tauno Paloa mutta toivottavasti myös vilahduksia Kalkkisten kanavan kaitsijan tarhasta, Heinonen hymyilee.
Katariina Mäkinen-Önsoy
