KOROINEN. Sunnuntaina 23. huhtikuuta järjestetty Koroinen historian polttopisteenä -seminaari avasi KOROINEN ELÄÄ! Turun syntysijoilta elävän kulttuurin keskukseksi -hankkeen. Elävän Kulttuurin Koroinen ry:n koordinoima hanke on osa Suomi 100 -juhlavuotta, ja sen puitteissa Koroisilla järjestetään Suomen vuodenaikoihin sekä vuodenaikaisjuhliin liittyviä kursseja, työpajoja ja seminaareja.
– Hankkeen seuraava tapahtuma on toukokuussa järjestettävät Koroisten kevätpäivät ja lähihistoriaseminaari, Elävän Kulttuurin Koroinen ry:n puheenjohtaja Terhi Arell kertoo.
20.–21. toukokuuta järjestettävien kevätpäivien aikana Koroisilla on mahdollista esimerkiksi seurata pellon äestystä perinteisin menetelmin sekä oppia Koroisten vanhoista hyötykasveista. Muita juhlavuodelle suunniteltuja tapahtumia ovat muun muassa Lasten Aurinkojuhlat sekä monikulttuurinen seminaari.
Uutta tutkimustietoa Koroisten historiasta
Seminaarin avauspuheenvuorossaan Helsingin yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessori Visa Immonen toteaa, että Koroinen sijaitsee monien Suomen historian kannalta tärkeiden muutosten keskiössä.
– Se on nähnyt esimerkiksi siirtymän esihistoriasta historialliseen aikaan ja kylistä kaupunkeihin sekä kristinuskon leviämisen, Immonen kertoo.
Koroisten historiasta tiedetään kuitenkin vain vähän, ja hajanaiset tiedot perustuvat Juhani Rinteen Koroisilla 1900-luvun alussa tekemiin laajoihin kaivauksiin, joiden tulokset jäivät kuitenkin kokonaisuudessaan julkistamatta. Kaivaukset olivat Rinteen ensimmäiset, ja Immosen mukaan aloittelijan innostus näkyy nykytutkijoiden onneksi tarkkuudessa, jolla Rinne talletti ja dokumentoi löytönsä.
Immonen, Turun museokeskuksen tutkija Tanja Ratilainen sekä Turun yliopiston arkeologian lehtori Janne Harjula käynnistivät vuonna 2011 pitkään kaivatun tutkimusprojektin, jossa Rinteen keräämää aineistoa analysoidaan kattavasti ja nykyaikaisin menetelmin.
Kalmistolöydöt kertovat
Koroisten historian ehkä tunnetuin vaihe alkoi, kun piispanistuin siirrettiin Nousiaisista Koroistenniemeen noin vuonna 1229. Aurajokilaakso oli kuitenkin jo 1000–1100 -luvuilla tiheästi asutettu alue, ja radiohiiliajoitusten avulla on pystytty osoittamaan, että vastoin Rinteen arveluita myös Koroistenniemellä oli toimintaa jo ennen piispanistuimen saapumista.
Immosen mukaan Aurajokilaakson varhaisen asutuksen jäljet eivät ole säilyneet, mutta kalmistojen esinelöydöt kertovat tiiviistä kaupallisista ja kulttuurisista yhteyksistä Itämeren piiriin.
– Kalmistolöytöjen avulla on mahdollista myös seurata kristinuskon leviämistä, sillä kristittyjen vainajien mukana ei enää haudattu entisenkaltaista esineistöä, Immonen lisää.
Tutkimuksessa nostetaan esille esimerkiksi kysymys siitä, edelsikö Koroisten piispankirkkoa varhainen kirkkorakennus, sekä tarkastellaan Koroista mahdollisena dominikaanikonventin sijoituspaikkana. Tulokset julkaistaan vuonna 2018.
Essi Heinonen
