Ennen kuin poliittinen uudelleenheräämiseni alkoi muutama vuosi sitten, huomasin käyttäväni ”solidaarisuus”-sanaa yhä useammin. Se on aina kuulunut vasemmistolaiseen retoriikkaan, ehkä liiankin helppona sanana. Maailma on muuttunut niin ulko- kuin sisäpolitiikankin osalta paljon. Vasemmisto on pysynyt ajassa kiinni ja puolustanut asemaansa puoluekentässä, hyvin pitkälle juuri solidaarisuus-ajattelun kautta. Linjakas työ on antanut eväät myös tulevaan kasvuun. Koska solidaarisuus arvona on itselleni yksi tärkeimmistä, haluan avata mitä se tarkoittaa minulle kuntalaisena, ja ehkä tulevana kuntapäättäjänä.
Kuka maksaa viulut? Ei ole ilmaisia palveluja, jonkun on lysti maksettava. Hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu tarjota kansalaisilleen yhdenvertaiset palvelut. Syyttäkää minua solidaarisuudesta, mutta minusta tuo periaate ei saa olla kiinni ihmisen varallisuudesta. Useat tasamaksut ovat viimeaikoina nousseet ja ne lankeavat niin köyhälle kuin rikkaallekin. Neljän kympin vuosittainen lasku ei tunnu keskituloiselle suurelta. Se on kuitenkin osa suurempaa nippua. Terveyskeskusmaksu, lääkeomavastuu, KELA-taksimaksu…, kaikki ne ovat köyhän ja paljon sairastavan riesana yhä enemmän. Terveyskeskusmaksun poistaminen palauttaisi meidät aikaan jolloin meillä oli kaikilla yhdenvertainen kohtelu asian suhteen. Väite siitä että joku kävisi silloin turhia vaivoja valittamassa, on merkillinen. Itse en kykene päättelemään mikä vaivoistani on turha. Siksi on hyvä antaa ammattilaisen todeta asia. Päinvastoin usein kuulee sanottavan että aikaisemmin olisi pitänyt hakeutua hoidon piiriin. Aikainen diagnoosi tuo luonnollisesti mukanaan säästöjä.
Kuulumme elämämme aikana useisiin tuloluokkiin, eikä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, siksi meillä on oltava hyvä julkinen perusterveydenhuolto. Ja onhan sen oltava niin että, vahvemmat pitävät heikoimmista huolta. Solidaarisena työnantajana kunnan on pidettävä kiinni työntekijöistään. Se tapahtuu kuuntelemalla, ottamalla ihmisten elämäntilanteet huomioon ja turvaamalla parhaat mahdolliset työolosuhteet. Työntekijöiden arvostus on ansaittava teoilla, jotka parantavat heidän asemaansa!
Maksaessamme kunnallisveroa me tulemme maksaneeksi monesta asiasta joita emme itse käytä. Esimerkiksi minulla on kohtuullisen varma olo, ettei perheemme enää tarvitse päivähoidon palveluja. Silti olen tyytyväinen että maksamaani veroa käytetään tulevaisuuden hyväksi. En usko että tk-maksun poisto aiheuttaa liian suuria kunnallisveron nostopaineita. On populismia väittää puolustavansa terveys- ja sosiaalipalveluja, olettaen että rahat, esimerkiksi riittävään kotihoidon mitoitukseen, tulevat vain ”jostain”. Me maksamme palvelut, ja olemme ne ansainneet.
Mistä säästämme kun tekijät uupuvat? Kun Seutusanomien paneelissa kysyttiin, ketkä ovat valmiita veroprosentin nostoon Sauvossa, olin ainoa joka yksiselitteisesti vastasi myöntävästi. Veroprosenttia on talouden työkaluna käytettävä taiten, yleensä nosto olisi pitänyt tehdä ”viime vuonna”. Kuntatalouden ennustettavuus on tällä hetkellä mahdotonta, tai ainakin hyvin hyvin vaikeaa. Jos nykyinen verokertymä riittää nykyiseen palvelutasoon, mikä olisikaan veroprosentin laskun vaikutus. Se on kokeilu jota ei kannata edes harkita. Verotuottojen kasvattaminen asukasmäärää ja veropohjaa kasvattamalla on varmasti meidän kaikkien mielestä paras vaihtoehto.
Hyvien kuntapalveluiden ylläpitäminen ja kehittäminen on solidaarisuutta mitä suurimmassa määrin. Kun aikana jolloin ei kunnalisvaaleista edes puhuttu, kävin aktiivisesti debattia netin syövereissä. Sain solidaarisuusajattelustani monenlaista kommenttia. Nyt yksi hämmentävimmistä on tuo otsikon ”Sää ja sun solidaarisuutes!”. Kunta olemme me kaikki, ja kuntalaisten palveluista vastaamme me kaikki. Ei jätetä ketään! Jonain päivänä ehkä sairastumme ja varmuudella vanhenemme. Palveluiden kanssa taitaa olla sama asia kuin terveydenkin kanssa. Niiden arvon huomaa vasta kun ne on mennettänyt.
Marko Pekkarinen, Sauvon Vasemmisto
