Ikääntyneiden lapsuudenmuisteloista syntyi juhlavuotta kunnioittava näytelmä

Kotikatu Hemgatan on sanataiteellisella työkalupakilla varustettujen viidesluokkalaisten teksteistä koostettu esitys, jossa menneisyys saa kasvot ja äänen. Kuva: Ragip Önsoy.

Seutukuntiin kiertueelle jalkautunut Kotikatu Hemgatan -esitys sai alkunsa kaarinalaisten ja turkulaisten lasten ja ikäihmisten yhteistyönä Sata korvaa, sata suuta -työpajoissa. Kaarinassa tammikuun lopulla vieraillut esitys rantautuu 17.3. Paraisille Folkhälsanin taloon.

TEATTERI. Teatteri Fraktin ja Turun Ammattikorkeakoulun tuottama Kotikatu Hemgatan -esitys on kaksikielinen tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja kasvamisesta sota-ajan Suomessa. Kiertueellaan esitys vierailee muun muassa Paraisten Folkhälsan-ryhmäkodissa 17. maaliskuuta.

Esityksen ohjauksesta vastaava nukketeatteritaiteilija Tiina Puranen kertoo, että käsikirjoitus koostuu kaarinalaisille ja turkulaisille koululaisille viime keväänä järjestetyistä Sata korvaa, sata suuta -sanataidetyöpajoista putkahdelleista tarinoista.

– Sanataidetyöpajoja järjestettiin Kaarinassa ja Turussa kaiken kaikkiaan kaksitoista. Mukana olivat viidesluokkalaiset Kaarinan Hovirinnan koulusta ja St. Karins svenska skolanista sekä Turun Sirkkala skolanista ja Martin koulusta, Puranen sanoo.

Näyttelijät Heidi Fredriksson ja Veera Vähämaa avaavat monivaiheista työprosessia:

– Ensimmäisessä työpajassa tutustuttiin sanataiteeseen ja tehtiin pieniä kirjoitusharjoituksia. Toisessa työpajassa Hovirinnan koululaiset vierailivat läheisessä palvelutalossa jututtamassa ikäihmisiä. St. Karins svenska skolaniin sen sijaan saimme vierailulle eläkeläisistä koostuvan Svenska Skrubbenin. Osa lapsista haastatteli seniorikansalaisia omassa tuttavapiirissään, sanoo sanataiteilija Vähämaa.
– Kolmannessa työpajassa lapset pääsivät kirjoittamaan tarinoita, jotka sisälsivät enemmän tai vähemmän faktaa ja fiktiota. Esityksen alussa kuultavan raplyriikan kirjoittivat Martin koulun silloiset viidennen luokan oppilaat Julius Heinonen, Noah Havu, Pessi Kivilä ja Matias Arvelmo, nukketeatteritaiteilija ja näyttelijä Fredriksson lisää.

Tosielämään pohjautuva tarina herkistää

Tositapahtumiin pohjautuvan esityksen äärellä on koettu herkistymisiä. Haastateltujen keskuudessa on muisteltu mennyttä aikaa mitään aihepiiriä kaihtamatta. Elämän koko kirjo iloineen ja suruineen mahtuu mukaan Kotikadulle.

– Esityksen jälkeen varataan aikaa keskustelulle. Parhaimpia tilanteita ovat olleet ne, joissa sekä lapset että ikäihmiset ovat olleet samaan aikaan läsnä, Tiina Puranen toteaa.
– Noin 100 tarinan joukossa oli hurjasti materiaalia. Pääteemat sota-aika, entisajan koulu ja ruoka sekä kaksikielisyys ponnahtivat kuitenkin selvästi esiin niin monta kertaa, että niiden pohjalta lähdimme rakentamaan esitystä, jatkaa Puranen.

Monet haastatelluista ikäihmisistä ovat sota-aikana syntyneitä tai jo tuona aikana lapsiksi tai nuoriksi varttuneita.

– Koululaiset kiteyttivät hienosti sen, mikä oli meidänkin tarkoituksenamme hankkeeseen lähtiessämme: on tärkeää tallentaa tarinoita nyt vielä kun on elossa ihmisiä, jotka muistavat sota- ja pula-aikaa, työryhmä tiivistää.

Nukke- ja varjoteatterin keinoin

Esityksessä kuljetaan ruotsinkielisen Lisan ja suomenkielisen Ollin mukana perinteisen sekä varjo- ja nukketeatterin keinoin Turusta aina maaseudulle Piikkiöön. Seutukuntiin matkaavat junat lähtivät Kupittaan asemalta, jossa ehdittiin syödä jo eväät ennen kuin matka isovanhempien luo oli saanut edes kunnolla alkaa. Kaupungissa oli kaikesta pulaa, mutta maaseudulla oltiin omavaraisia.

Esityskiertuetta tukevat Turun kaupunki, Varsinais-Suomen liitto ja Alfred Kordelin -säätiö. 31. maaliskuuta Lehmusvalkaman palvelutaloon päättyvän Varsinais-Suomen palvelutalokierroksen jälkeen esitys on tilattavissa yksityisnäytöksinä. Työryhmän haaveena on lähteä vielä koulukierrokselle, jos vain rahoitus onnistuu.

Oikeesti jotakin -verkoston Sata kohtaamista -yhteisötaidehanke, johon Sata korvaa, sata suuta kuuluu, on osa virallista Suomi -juhlavuoden ohjelmaa. Hankkeessa työskentelevät taiteilijat toteuttavat eri väestöryhmien kanssa yhteistyössä taideteoksia, jotka heijastavat satavuotiaan Suomen monimuotoisuutta.

Katariina Mäkinen-Önsoy