Tässä järjestäytymiskokousten aikaan tulee taas mietittyä yhdistystoiminnan merkitystä itselle ja yhteiskunnalle. Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja yhteiskunnassamme yhdistyksillä tulee koko ajan olemaan merkittävämpi rooli. Talouden taantumassa kunnat turvautuvat yhä enemmän yhdistysten tarjoamiin palveluihin.
Seurat ja yhdistykset tarjoavat kuntalaisille monipuolisia palveluja harrastuksista hyväntekeväisyyteen. Ilman aktiivisia yhdistysihmisiä eivät urheiluseurat pystyisi tarjoamaan ihmisille liikuntamahdollisuuksia, eikä olisi vanhempainyhdistyksiä, partiota, MLL:a, SPR:ä, Marttoja, omakotitalo- ja ammattiyhdistyksiä, vain muutaman mainitakseni. Kaikkiin yhdistyksiin tarvitaan vapaaehtoisia, yleensä täysin ilmaiseksi ja pyyteettömästi toimivia aktiiveja.
Miksi sitten niin monet ihmiset antavat kiireisestä ajastaan osan vapaaehtoistoimintaan?
Yhdistys jo nimenäkin kertoo yhdistävänsä ihmisiä ja sen se tekeekin. Yksi hienoimmista asioista, mitä olen yhdistystoiminnasta itse saanut, on hyvät ihmissuhteet ja yhdessä tekemisen meininki. Samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Sana yhdistys voi kertoa myös yhteisen hyvän tekemisestä. Yhdistysten tehtävähän on toimia yhteisön hyväksi. Yhdistys tuottaa iloa ja hyötyä ympärilleen vapaaehtoistoiminnan myötä. Tässä piilee yhdistystoiminnan toinen tärkeä ja motivoiva asia, hyvän tuottamisen ilo.
Toivonkin sydämestäni, että ne ihmiset, jotka vähänkin kokevat jonkin asian omakseen tai haluavat vain itselleen harrastuksen, niin menisivät rohkeasti mukaan toimintaan. Ei aina tarvitse istua hallituksessa tai toimia sihteerinä, tekeville ihmisille löytyy aina hommaa omien voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.
Mari Rissanen
Muutaman yhdistyksen jäsen
