RAISIO. Raision SDP:n 110-vuotisjuhlia vietettiin 11. syyskuuta Martinsalissa kuudenkymmenen hengen voimin. Raision SDP koostuu kahdesta eri puolueosastosta, joista 110 vuotta sitten perustettiin Raision Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys Voima I ja myöhemmin Ihalan Sosialidemokraattinen yhdistys.
Juhlassa puhuivat Voiman puheenjohtaja Kimmo Nurmi, Raision kaupunginjohtaja Ari Korhonen, kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta, SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin ja Raision kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Janne Laulumaa.
Juhlaa isännöi Voiman puheenjohtaja Kimmo Nurmi, joka oli tilaisuutta varten perehtynyt yhdistyksen historiaan.
– Liike perustettiin vuonna 1906. Sen jälkeen olimme sisällissodan yksi osapuoli. Vuonna 1919 keväällä saimme taas toimintaoikeuden. 1920-luvulla saimme rakennettua oman työväentalon, joka oli pohja toiminnalle moneksi kymmeneksi vuodeksi, hän pohjustaa.
Vuoden 1939 eduskuntavaaleissa SDP:n kannatus oli Raisiossa 46 %.
– Eli juuri sodan kynnyksellä. Se on pienimuotoinen ihme ja kertoo siitä, että olimme unohtaneet kaunamme ja kokeneet, että yhteinen Suomi on puolustamisen arvoinen. Vuonna 1945 kommunistit saivat toimintavapauden. Seuraavat 60 vuotta muodostimmekin vasemmistoenemmistön Raisiossa. Raisio kasvoi todella paljon 60–70 luvuilla. Silloin rakennettiin koulut ja infrat vasemmiston johdolla, hän kertoo.
Raisionkin SDP:n ensimmäiset keskustelut koskivat työpäivän pituutta.
– Työ on pysynyt hyvin tärkeänä asiana meille kaikki nämä vuosikymmenet. Edelleenkin meidän tehtävämme on puolustaa heikompia. Olemme olleet vahvasti rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa, hän sanoo.
Hyvinvointiyhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän ansiota on hänen nähdäkseen myös se, että hän on saanut akateemisen koulutuksen työläisperheen poikana.
110 jäsentä
Jäseniä Raision SDP:llä on tällä hetkellä suunnilleen yhtä paljon kuin ikävuosiakin, eli noin 110.
– Puolet jäsenistöstämme on jo iäkkäämpiä. Mutta meidän joukossamme on monenlaisia ihmisiä eri ikäryhmistä ja sosiaalisista taustoista, hän kertoo.
Yhdistyksessä vaikuttaneita tunnettuja poliitikkoja ovat muun muassa Eeva-Johanna Eloranta, Marjaana Koskinen, Rauno Saari, Yrjö Helenius ja Janne Laulumaa.
Perinteinen puoluetoiminta on Nurmen mukaan nyt murroksessa.
– Vanha tapa kokouksineen on koetteilla tässä kiireisessä elämässä, mutta parempaakaan mallia ei olla keksitty. Ihmiset ovat poliittisista asioista hyvin kiinnostuneita, mutta ongelma on saada ihmiset aktivoitumaan ja löytää heille vaikutusmahdollisuuksia. Joku on sanonut, että tällainen puoluetoiminta on 10 vuoden kuluttua kuopattu. Saa nähdä onko meillä 120-vuotisjuhlia tässä muodossa. Puoluejärjestelmämme on hyvin kuntapohjainen. Muutos siihen voisi olla avain tulevaisuuteen, hän pohtii.
Eturyhmäpuolueesta arvoliikkeeksi
SDP ei ole Nurmen mukaan yhden asian liike.
– Kunnan toimialueelle kuuluu paljon asioita. Kukaan ei ole kaiken mestari. Mutta kun meitä on moneksi, niin oppimme tuntemaan kaupunkia ja ymmärtämään asioita, hän selittää.
Puolue on myös muuttunut hänen mukaansa eturyhmäpuolueesta arvoliikkeeksi.
– Yhteiskunta on nykyään niin paljon monimutkaisempi. Ihmisten arvomaailma ei enää lähde sosiaaliluokasta.
SDP:n tärkeimmät arvot ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus.
– Lähdemme siitä, että meidän puolueessa ei syrjitä ketään. Kunnallisvaaliehdokkaatkin sitoutuvat siihen, ettei mitään rasistisia kirjoituksia julkaista, hän kertoo.
Tavoitteena Suomen suurimman puolueen asema
Tällä hetkellä Raision SDP kokoaa ehdokkaita ensi kevään kuntavaaleihin. SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin uskoo, että SDP on ensi vuonna Suomen suurin puolue.
– Juhlitte yhdistyksenne historiaa Suomen sosialidemokraattisen liikkeen kannalta mielenkiintoisessa ja kannatuksen näkökulmasta pitkästä aikaa hieman valoisemmassa ajassa. SDP:n kannatus on ollut nousujohteista viime syksystä lähtien. Tuoreimmassa Ylen julkaisemassa kannatusmittauksessa puolue on jo aivan pääministeripuolue Keskustan tuntumassa. Näistä asetelmista on hyvä suunnata katse kohti ensi kevään kuntavaaleja, jossa sosialidemokraateilla on yksiselitteinen tavoite olla Suomen suurin puolue, hän linjaa raisiolaisille pitämässään puheessa.
Syitä kannatuksen nousuun löytyy hänen mukaansa niin omasta kuin hallituksen politiikasta.
– Oikeistohallitus on tehnyt poikkeuksellisen kovaa politiikkaa. Leikkaukset erityisesti koulutukseen ja jo entuudestaan vähävaraisten ihmisten toimeentuloon sekä työntekijöihin ja työttömiin kohdistuvat heikennykset ovat olleet monelle hallituspuolueita äänestäneelle järkytys, hän selittää.
– Ihmisten, itseni mukaan luettuna, on mahdotonta ymmärtää, että samaan aikaan, kun hallitus vaatii pienituloisilta uhrauksia talouden ja velkaantumisen hillitsemisen nimissä, se jakaa surutta leikkauksilla synnytettyä jakovaraa yhteiskunnan hyväosaisille veronalennuksilla. Säästöjen tarkoituksena ei siis olekaan ollut velkaantumisen vähentäminen, josta hallitus on suureen ääneen puhunut, vaan eriarvoisuuden lisääminen ja tulojen uusjako vahvoja ja varakkaita suosivammaksi. Siis tulonsiirto palkansaajilta työnantajille ja vähävaraisilta varakkaille. Tälle politiikalle ei ole mitään pakkoa vaan se on hallituksen ideologinen valinta, hän jyrähtää.
Onko maailma valmis?
Janne Laulumaa pohti puheessaan tulevaisuutta SDP:n historiaan peilaten.
– Vuonna 1906, 110 vuotta sitten, maailma ei ollut valmis. Tasa-arvosta ei ollut tietoakaan, ihmisten eriarvoisuus oli räikeää, koulutus ja terveydenhoito kuuluivat vain säätyläisille ja rikkaille. Tässä suhteessa Suomen kehityshistoria on sosialidemokratian historiaa. Isovanhempamme, isämme ja äitimme ovat luoneet kauniin maan, hyvinvointiyhteiskunnan, jota maailmalla kadehditaan. Sitähän politiikka on, paremman tulevaisuuden tekemistä, hän sanoo.
Onko maailma siis valmis nyt?
– Ei suinkaan. Elämme aikoja, jolloin porvarillinen Suomi valmistautuu ajamaan alas monia niitä hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkkejä, joiden puolesta edeltäjämme ovat taistelleet. Työaika, palkka, lomaoikeudet, lastemme tasa-arvoinen koulutus, terveydenhoito, vanhustenhoito. Kaikki ovat vaarassa murentua. Kansalaisyhteiskunnasta halutaan taas luokkayhteiskunta. Maailma ei ole valmis, vaan valtavassa muutoksessa, johon meidän on osallistuttava. Heikomman puolella, niin kuin aina, Laulumaa linjaa.
Samalla hän kurkisti tulevaisuuteen:
– Ympäristö muuttuu sellaista vauhtia, että tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa. Automaatio on ollut avainsana jo muutaman vuosikymmen ja olemme varmasti huomanneet, ettei se kaikkea työtä vienytkään. Olen siinä mielessä vanhanaikainen, että uskon työn olevan tulevaisuudessakin ihmiselle tärkeää. Jotain tekemistä pitää olla. Toimeen pitää tulla ja jollain unelmia rakentaa. Mikäli eriarvoistuminen, automatisointi ja rikkauksien keskittyminen vain jatkavat kasvuaan, tulisi työväenliikkeen etsiä ratkaisua, miten tulonjako hoidetaan tulevaisuudessa rauhan omaisesti!
Lisäksi hän pohti välinpitämättömyyttä. Hänen mukaansa välinpitämättömyys on termi, joka usein yhdistetään keskiluokkaan.
– Porvarit ovat muuttuneet itsekkäiksi, niin kuulee usein sanottavan. Entä me? Sosiaalidemokraatit? hän kysyy ja muistuttaa samalla, mihin välinpitämättömyys voi pahimmillaan johtaa.
– Nykyinen historiankirjoitus tietää, että Hitleriä eivät nostaneet valtaan natsit, vaan välinpitämättömät ihmiset, jotka eivät piitanneet juutalaisista, sosiaalidemokraateista, kommunisteista, homoseksuaaleista, mustalaisista, vammaisista ja jotka uskottelivat itselleen, että kauhut eivät koskettaisi heitä. Toisin kävi, hän muistuttaa.
– Joukkovoima syntyy aina yksilöistä. Hienot puheet ja vetoomukset eivät auta, ellei jokainen kanna omaa vastuutaan ja toimi esimerkkinä, hän linjaa.
Demokratiaa pitää suojella
Kansanedustajaksi Raisiosta ponnistanut Eeva-Johanna Eloranta kertoi omia muistojaan kolmesta Raisiossa viettämästään valtuustokaudesta ja muistutti ihmisiä demokratian tärkeydestä.
– Ihmiskunta yritti monenlaisia järjestelmiä ennen kuin se löysi demokratian. Se on ensimmäinen järjestelmä, joka on tuonut hyvinvoinnin massoille. Se ei ole täydellinen, mutta se on paras vaihtoehto. Sitä pitää suojella. Se ei ole maailmassa itsestäänselvyys, hän sanoo.
Janica Vilen
Hyvää syntymäpäivää sinulle Voima!
Raisiosta Arkadianmäelle ponnistanut Eeva-Johanna Eloranta piti Raision SDP:n 110-vuotisjuhlissa koskettavan puheenvuoron. Tässä otteita puheesta:
Raision Sosialidemokraattinen työväenyhdistys Voima I ry on ennen kaikkea toimija, jonka kautta paikallinen demokratia on voinut toteutua. Sen toiminnan kautta kansalaisen ääni on tullut kuuluviin.
Olen saanut viettää voimalaisten ja muiden Raision sosialidemokraattien kanssa omassa elämässäni aivan käänteentekevät kaksitoista vuotta, kolme valtuustokautta. Voin sanoa, että ilman Voima-yhdistystä en nyt puhuisi teille hyvät toverit, kansanedustajana. Olenkin yhdistykselle paljosta kiitollinen.
Omat muistoni Voimasta alkavat tasan 20 vuotta sitten, vuonna 1996. Silloin yhdistys etsi kovasti ehdokkaita kuntavaalilistoille. Samassa tilanteessa siis ollaan kuin nytkin. Puolisoni Timo oli juuri liittynyt Voiman jäseneksi ja hän oli saanut silloiselta puheenjohtajalta Pirkko Rasilta jäsenkirjeen. Aamupalaa syödessäni pöydällä ei ollut muuta luettavaa kuin tuo Pirkon kirje, niinpä sitten luin siitä, että nyt on kova pula kuntavaaliehdokkaista, etenkin nuorista naisehdokkaista. Minä olin täyttänyt juuri 30, joten kriteerit täyttyivät.
Niinpä ehdotin Timolle, että hän ehdottaisi minua ehdokkaaksi…
Jaoimme itse kopioituja lentolehtisiä noin tuhat kappaletta ja ylsin kuin ylsinkin valtuutetuksi listamme toiseksi viimeisenä silloisen kansanedustaja Marjaana Koskisen vetoavulla.
Sen kolmen valtuustokauden aikana, minkä Raision valtuustossa ja pääosin kaupunginhallituksessa olin, sattui ja tapahtui kaikenlaista. Sain käydä aikamoisen politiikan oppikoulun, jonka ansiosta muuten ei ihan vähästä hätkähdä touolla Arkadianmäelläkään.
Myllyn alue rakentui, purettiin betonisillat keskustasta, saatiin Ikea Raisioon ja tehtiin silloin maankuulu palvelutuotannon ns. Raision malli, jossa tilaaminen ja tuottaminen pyrittiin erottamaan toisistaan ja tekemään kustannukset näkyviksi. Erityisen jännittävä päivä oli kun saimme presidentti Halosen viralliselle vierailulle Raisioon.
Silloin 20 vuotta sitten kun kunnallispolitiikassa aloitin, sain huomata, että kunnallinen päätöksenteko ei ole sen kummemmin poliittista, vaan meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamista. Niinkuin tiedätte, päätettävistä asioista tulee esityslistat etukäteen ja niitä lukemalla voi ihan tavallinenkin ahkera ihminen muodostaa mielipiteensä.
Tätä asiaa olen itse kouluvierailuilla tai nuorisovaltuustoissa vienyt eteenpäin houkutellakseni nuoria mukaan. Ei tarvitse olla mikään superihminen ruvetakseen poliittisen yhdistyksen jäseneksi, kuntavaaliehdokkaaksi ja sitä kautta yhteisten asioiden hoitajaksi. Riittää, että yhteiset asiat kiinnostavat. Minä en tätä tiennyt ja luulenpa muuten, että aika moni ei sitä tiedä.
Toivon jatkossakin mitä parhainta menestystä Raision Voima- yhdistykselle ja koko sosialidemokraattiselle liikkeelle Raisiossa.
Eeva-Johanna Eloranta, kansanedustaja
