Turun päivänä 20.9. iso joukko ihmisiä seisoi Aurajoen rannalla ja tähyili veteen. Pinnan alla kupli ja kohta sukeltajan pää tuli pintaan, jonka jälkeen sähköskuutin ohjaustanko nousi esiin syvyyksistä. Kyseessä oli siis vuotuinen Aurajokisukellus, joka jo yli 30 vuotta on kerännyt vapaaehtoisia sukeltajia sormiharavoimaan joen pohjaa Turun keskustassa Turun päivänä.
Olin tapahtumassa juontajan tehtävissä, ja vaikka tässä pääaiheena oli joen roskaantuminen, niin auttamatta heräsi kysymys, miten meidän Aurajoki oikein voi?
Joen suurin ongelmahan on ravinnekuormitus, joka haastaa niin joen kuin sitä seuraavan Saaristomeren hyvinvointia. Liikaravinne kuluttaa happea ja syöttää sinilevää. Tämä kesä oli myös vähäsateinen, eli virtaama oli hidasta ja lämpenevä ilmasto lämmittää joen vettä, tehden monelle eliölle vaikeat oltavat. Kun toiset eliöt taas valtaavat alaa ja monopolisoivat elämää ylläpitävät resurssit.
Aurajokisäätiöllä olemme Aurajoki-ohjelman 2025–2030 alla viettäneet jo ohjelmakauden toista kesää.
Ohjelmassamme korostuu kahdeksan teemaa, joista ensimmäinen ja tärkein on vesiensuojelu. Seuraten ohjelman visioita, olemme jatkaneet vesiensuojeluhankkeiden kehittämistä ja maanomistajien kanssa neuvotteluja. Työ on hidasta.
Olemme todenneet että moni ei välttämättä ymmärrä valuma-aluetta, missä asumme. Täällä vedet ja niiden mukana valuvat ravinteet päätyvät aina Aurajokeen. Alueella ei ole montaa järveä tai vesistöä, jotka keräisivät vedet, vaan ennemmin tai myöhemmin vedet päätyvät Airistolle, ja vaikka se oma tontti ei olisi ihan Aurajoen rannassa päätyvät senkin vedet jokeen. Kun tätä ei tiedosta ei ehkä ajattele, että sen oman ojan kunnostaminen olisi niin tärkeää.
Toinen huomio on ollut, että suorat ja syvät ojat eivät välttämättä ole se paras ratkaisu kokonaiskuvassa. Vesi lähtee ehkä omalta pellolta, mutta sitten se jääkin alajuoksulle, koska siellä ei uoma enää riitä nopeasti valuvalle vedelle. Näin periaatteessa tulva saatetaan siirtää naapurille. Myös eroosio ja ravinteet saavat vauhtia, ja entä sitten kun ei sadakkaan, mitä sitten eteen, kun vähätkään vedet eivät jää kastelemaan viljelyjä.
Maanviljelijät ovat näiden asioiden äärellä päivittäin, mutta he ovat myös hyvin yksin ratkaisujensa kanssa. Merkittävät vaikutukset saadaan aikaan vasta kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Siksi ravinnekuormituksen syyllisten hakeminen ei edistä asiaa ollenkaan. Aurajokisäätiöllä olemme oppineet kuuntelemaan maanomistajaa, ja miettimään ratkaisuja, jotka auttavat monipuolisesti vesiin liittyvissä haasteissa.
Orpon hallituksen Saaristomeri-ohjelma, jonka kautta olemme saaneet tukea työhömme, lähestyy loppuaan vaalien lähestyessä.
Uskon, että hyvin alkanut työ vaatii jatkoa. Koska Helcomin Itämeren haasteiden listalta ei yhdessä hallituskaudessa päästä, työn on jatkuttava. Hyväksi todetut toimenpiteet tarvitsevat jatkoa, ja lisää resursseja.
Vesistä on puhuttava enemmän, ja niitä on tuotava esiin aivan kaikille yhteiskunnassa. Puhtaat vedet eivät ole vain uimista varten, puhtaat vedet myös takaavat meille puhdasta ruokaa ja puhtaita vesiä on myös helpompi ja halvempi muuttaa käyttövedeksi. Emme saa sokeutua vedelle, vaan sen takia, että saamme puhdasta vettä hanasta kotonamme. Ilmastonmuutoksen vaikutus veteen on suuri, meidän on pidettävä vesistöistämme parempaa huolta.
Aurajokisukelluksessa monta vuotta primus motorina toiminut Jouko Moisala sanoi sukelluksen päätteeksi, että tänään vuonna Tuomionkirkkosillan ja Kirjastosillan välissä oli yllättävän vähän rojua.
Yllätyin, koska olihan sieltä löytynyt viisi skuuttia, pari puhelinta, lukemattomia polkupyörän raatoja ja jopa yksi drone. Mutta ilmeisesti tavaran määrä oli vähentynyt. Ja sehän on iloinen asia, koska se päivä kun Aurajokea ei enää tarvitse puhdistaa, se on hyvä päivä. Mutta se päivä ei ole huomenna.
Eelin Hoffström-Cagiran
Aurajokisäätiön toiminnanjohtaja
Vihreiden eduskuntavaaliehdokas 2027
