Seutusanomien Kyläluuta-juttusarjan kolmannessa osassa esitellään merimaskulainen koti: Villa Augusta. Kerros kerrokselta Jaana Koskivaara-Coniel kuori kolkkona virastorakennuksena viime vuosikymmenet palvelleesta vanhasta kunnantalosta esiin historian patinoiman kodin ja yrityksen yhdistelmän.
KYLÄSSÄ. Turusta alkuperäisesti kotoisin oleva, ulkomailla viimeiset 23 vuotta asunut, Jaana Koskivaara-Coniel remontoi tällä hetkellä Merimaskun entistä kunnantaloa paitsi unelmien kodikseen myös sisustusliikkeeksi.
Intohimoisesti vanhoihin rakennuksiin suhtautuva Koskivaara-Coniel puhkuu intoa 1800-luvun loppupuolella rakennetusta talosta kertoessaan. Seinäkerroksista löytynyt Hufvudstadsbladet vuodelta 1894 ei sekään välttämättä paljasta alkuperäistä rakennusvuotta.
– 1920-luvulta alkaen Merimaskun kunnan omistuksessa olleen rakennuksen juuret ulottuvat pidemmälle historiaan. Vuosikymmenten tuomat muutokset näkyvät kerroksissa, joita olen rapsutellut esiin. Rakastan vanhoja taloja, sillä niillä on monia tarinoita kerrottavanaan, Koskivaara-Coniel sanoo hymyillen.
– Julkisivu on saanut alkuperäisen harmahtavan sävyn ja ikkunankarmit puolestaan maalasin valkoisiksi. Lisäksi olen muun muassa jättänyt hirsisiä väliseiniä näkyviin ja eristänyt ulkoseiniä ekovillalla, Koskivaara-Coniel listaa.
Monivivahteinen historia
Rakennus on toiminut alun perin ilmeisesti kauppana tai kievarina, jonka jälkeen Vuorilaksi nimetty talo on ollut Bergin neitien kesähuvilana. Merimaskun omistuksen alaisena rakennuksessa on toiminut kunnanvirasto, koulu, opettajan asunto, kirjasto ja kunnanarkisto. 1940-luvulla rakennus toimi ainakin neuvolana sekä 1950-luvulla pankkina. Kunnantalona Vuorila oli vuodesta 1957 aina Merimaskun Naantaliin yhdistymiseen asti vuoteen 2009.
Edellisen peruskorjauksen talo kävi läpi vuosina 1987–1988. Uusitun katon se sai vuonna 2009. Koskivaara-Conielin onneksi pitkään tyhjillään ollut rakennus on kuitenkin verrattain hyvässä kunnossa.
– Remontointia olen tehnyt pitkälti itse sekä talkoilla. Ammattilaisapua isompiin korjausurakoihin olen sen sijaan saanut rakennusfirman omistavalta veljeltäni sekä tietysti sähkö- ja putkiasentajilta, hän kertoo.
– Urakkaan sisältyi sähköjen, vesi- ja viemäriputkistojen sekä lämpöpattereiden uusiminen. Öljylämmityksen tulen vaihtamaan myöhemmin maalämpöön, hän lisää.
Kahvittelua kunnanjohtajan huoneessa
Työtä Koskivaara-Conielilla on vielä jonkun verran jäljellä kodikseen kunnostamansa yläkerran kanssa. Alakerta, johon sisustusliike sekä kahvio sijoittuvat, on sen sijaan loppusilausta vaille valmis.
– Myyntiin tulevat tuotteet ovat suurimmaksi osaksi saapuneet ja löytäneet paikkansa hyllyiltä. Kunnanjohtajan huoneena aiemmin toimineeseen kahvioonkin mahtuu pian nauttimaan kupillisen kuumaa tai näillä keleillä kylmää, hän hymyilee.
– Kesäkuun alussa olisi tarkoitus saada vihdoin auki sisustusliike, jossa myydään muun muassa vanhoja ranskalaisia tekstiilejä kuten pitsejä, käyttämättömiä lakanoita ja astiapyyhkeitä, brocant-huonekaluja, tuunaamiani sisustusesineitä ja vintagetyynyjä sekä uutta sisustustavaraa. Syksyllä järjestän lisäksi huonekalujen patinointikursseja, hän jatkaa.
Kahdessa eri maanosassa ja neljässä eri maassa viime vuodet asuneelle Koskivaara-Conielille Naantali saaristoineen oli entuudestaan tuttu.
– Etelä-Afrikassa, Andorrassa ja Ranskassa perheeni kanssa vuodesta 1992 alkaen asuneena koimme vuonna 2006 tärkeäksi löytää Turun alueelta tukikohta, jossa viettää lomia. Vuonna 2007 valmistui Kurjenlento-nimeä kantava kakkosasunto Merimaskuun, joka on edelleen omistuksessamme. Aikaisempi ykkösasuntomme 600-vuotias aatelistila Ranskan Dordognessa sen sijaan on myynnissä, Koskivaara-Coniel toteaa.
Koti saariston syleilyssä
Talon sijainti Merimaskun kirkonkylässä lähellä keskustaa ja merta on ihanteellinen. Ei siis mikään ihme, että Koskivaara-Coniel tunsi tulleensa kotiin, kun hän viime vuoden keväällä ensimmäistä kertaa asteli sisälle myynnissä olleeseen entiseen kunnanvirastoon.
– Sen lisäksi, että Turun saaristo on tuttu kesäpaikka minulle, perhettäni asuu Turun seudulla. Jo aikuiset lapseni ovat myös kotoutuneet Suomeen vuosia sitten, hän toteaa.
Remontti on ollut Koskivaara-Conielille paitsi aikamatka talon historiaan myös vaiheikas kokemus.
– Tuntui upealta, kun maaliskuussa saatiin vihdoin lämmitys toimimaan. Sitä ennen, läpi talvikuukausienkin, täällä urakoitiin aika kylmissä olosuhteissa, hän muistelee.
– Täällä on paljon positiivisia asioita: toisaalta palvelut ovat lähellä ja toisaalta saariston rauhassa saa levätä. Onhan Merimasku kaunis kaikkina vuodenaikoina – erityisesti kesällä. Lämmin kesä olisi plussaa, sillä viileys tuntuu vielä vieraalta. Varsinkin, kun on asunut lämpimissä paikoissa suurimman osan elämästä, hän naurahtaa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
