Varsinaissuomalaisten maatilayritysten varautumisen tila tilaisuuden aiheena.
MTK-Varsinais-Suomen Huoltovarmuutta ja muutoskestävyyttä (HuMu) -hanke järjesti 21. elokuuta afrikkalainen sikarutto (ASF) -teemaisen varautumispäivän Liedossa.
Ilmaristen matkailutilalle kokoontui alan asiantuntijoita ja tuottajia keskustelemaan siitä, miten tilat voivat varautua ja mitä tapahtuu, jos tartunnan saanut eläin löytyy lähistöltä.
Afrikkalainen sikarutto voi vaikuttaa myös tilaan, jolla ei ole sikoja. Lähialueen tautilöydös voi tuoda mukanaan nopeasti muuttuvia rajoituksia ja käytännön toimenpiteitä niin kotieläin- kuin kasvintuotantotiloille.
ASF on todettu Suomessa ensimmäistä kertaa tämän vuoden heinäkuun lopussa luonnonvaraisissa villisioissa. Tauti on erittäin vakava sikaeläinten verenvuotokuume, johon kuolleisuus on lähes 100 prosenttia, eikä siihen ole rokotetta tai hoitoa. ASF ei kuitenkaan tartu ihmiseen, joten kotimaisen sianlihan syöminen on edelleen turvallista.
MTK vaatii valtiolta pikaisia toimia afrikkalaisen sikaruton tartunta-alueen viljamarkkinan toimivuuden turvaamiseksi.
Bioturvallisuus ja kapasiteetin nosto avainasemassa.
Asiantuntijaeläinlääkäri Olli Heino (MTK Keskusliitto) korosti tilaisuudessa, että ASF leviää tyypillisesti ihmisen toiminnan, ei niinkään eläinten luontaisen liikkumisen kautta pitkiä matkoja. Vaikka tuotantotiloilla lintuinfluenssa koetaan tällä hetkellä jopa todennäköisempänä uhkana, ASF:n huomaaminen voi olla vaikeampaa, sillä se saattaa esiintyä sikalassa aluksi vain yksittäisissä eläimissä.
Heino painotti voimakkaasti valtion roolia: raatojen kuljetus- ja hävityskapasiteettia on kasvatettava pikaisesti, sillä nykyinen Honkajoen kapasiteetti ei riitä laajan taudinpurkauksen sattuessa.
Suomen Sikayrittäjät ry:n puheenjohtaja Timo Heikkilä muistutti, että laajempi ASF-vastustustyö on aloitettu Suomessa jo vuonna 2014 taudin levittyä Viroon. Nyt tautitilanteen muututtua tartuntavyöhykkeelle on määrätty merkittäviä toimintarajoituksia. Rajoitukset kieltävät muun muassa koneellisen maanmuokkauksen ja metsätaloustöiden tekemisen tartuntavyöhykkeellä pääsääntöisesti kokonaan.
Heikkilän mukaan bioturvallisuudesta on tehtävä arjen rutiini: sikatilojen on tunnettava tilalle tuotavien rehujen, olkien ja materiaalien alkuperä, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä koneiden ja ajoneuvojen puhtauteen. Tartuntavyöhykkeeltä tuotava vilja ja heinä muodostavat merkittävän tartuntariskin.
Villisikakannan puolittaminen on välttämätöntä.
Metsästäjäliiton varapuheenjohtaja Marko Laine painotti villisikakannan voimakkaan harventamisen merkitystä. Kuluvan vuoden tammikuussa kanta oli arviolta noin 2.500 yksilöä, mutta ilman toimenpiteitä kanta voi kasvaa jopa 40 prosenttia vuodessa. Kansallisena tavoitteena on painaa villisikakanta noin 1.000–1.500 yksilöön ja varmistaa, ettei uusia tihentymiä pääse muodostumaan.
Villisikaa voidaan metsästää ympäri vuoden, mutta lainsäädäntö kieltää porsaallisen naaraan tappamisen 1.3.–31.7. välisenä aikana. Kriisitilanteessa säädöksiin saatetaan kuitenkin tarvita joustoa; esimerkiksi villisikaemakon metsästyksen rangaistavuuden poistamista on esitetty torjuntatoimien tehostamiseksi.
Suomen Sikayrittäjät ry kannustaa metsästäjiä aktiivisuuteen maksamalla metsästysseuroille 185 euron toiminta-avustuksen jokaisesta metsästetystä luonnonvaraisesta villisiasta edellyttäen, että saaliista toimitetaan ASF-näytteet Ruokavirastoon. Myös Ruokavirasto maksaa näytelähetyspalkkioita: 50 euroa yhden villisian näytteistä sekä 100 euron lisäpalkkion naarasvillisiasta, mikäli mukana toimitetaan pala kohtua. Lisäksi kuolleena löydetystä, sairaasta tai kolaroidusta villisiasta maksetaan 150 euron ilmoittamispalkkio.
Laine korosti myös metsästäjien oman bioturvallisuuden ratkaisevaa roolia. Ruhon käsittelyssä on aina käytettävä kertakäyttöhanskoja, ja suolistusjätteet on haudattava maahan tai poltettava. Varusteet ja koirat on pestävä sekä desinfioitava huolellisesti. Sikatiloilla vierailua tulee välttää 48 tunnin ajan metsästyksen jälkeen. Mikäli luonnosta löytää kuolleen villisian, ruhoon ei saa koskea. Löytöpaikan koordinaatit on otettava talteen, tapauksesta on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, eikä sikatiloilla saa vierailla 48 tuntiin löydön tekemisestä.
Varautuminen punnittiin simulaatiopelissä.
Päivän huipentaneessa varautumispelissä käytiin läpi skenaario, jossa tilan lähistöllä tehdään viranomaisilmoituksen vaativa eläintautihavainto. Pelin lopputulemana korostui kahden asian tärkeys: tiloilla on oltava yksi selkeä, toimiva ja päivitetty varautumissuunnitelma, ja maanomistajien vuokrasopimuksissa on ehdottomasti varmistettava, että ne sallivat villisian metsästämisen.
– Vaikka afrikkalaista sikaruttoa ei onneksi ole vielä todettu Varsinais-Suomessa, ennakointi on avainasemassa. On ensiarvoisen tärkeää jakaa tietoutta ja hioa yhteistä varautumista jo nyt, jotta olemme valmiina toimimaan nopeasti ja oikein, mikäli tautitilanne muuttuu, totesi MTK-Varsinais-Suomen kenttäpäällikkö Henna Takatalo päivän antia summaten.
Turun Seutusanomat
