Hanna Mehto kokee löytäneensä kymmenen vuotta sitten todellisen itsensä. Tuo maaginen sisäinen voima vetää häntä edelleen teatteriin.
Kymmenvuotistaiteilijajuhlaansa viettävä raisiolainen Hanna Mehto kokee olevansa teatterissa kotonaan.
– Kiinnostus esiintymiseen on minulla ollut pienestä saakka. Harrastuksiani olivat tanssi ja laulu, mutta se isoin haave selkiytyi yläkouluaikana Luostarivuoressa. Meillä oli luokanvalvojana Elina Kouki, joka vei meitä kolmen vuoden aikana turkulaisten teatterien kenraaleihin ja koeyleisöksi, Mehto kertoo.
Luokanvalvojana Kouki aina kannusti oppilaitaan: ”Mene ja tee, sitten se on sun juttu, jos se tuntuu siltä”. Mehdon piti vain koittaa etsiä oma väylänsä teatterin tekemisen maailmaan, koska elämän reaaliteetit seisoivat haaveiden edessä.
– Onnenkantamoiset eivät olleet mukana, koska minulla ei ollut mahdollisuutta hakea opiskelemaan Tampereelle teatteritaiteen tutkinto-ohjelma Nätyä. 10-vuotistaiteilijajuhlani lasken sellaisesta tilanteesta, kun vuonna 2015 törmäsin turkulaiseen Jo-Jo Teatteriin nettiä selatessani. Sitä ennen en ollut tiennyt, että näyttelemistä voi myös harrastaa, muistelee Mehto.
Yhteydenoton myötä hän pääsi Jo-Jo Teatterin esityksiin lipunmyyjäksi ja kahvinkeittäjäksi.
– Siellä esitettiin silloin Laura Hurmeen ohjaamaa Christie-klassikkoa Eikä yksikään pelastunut. Tuntui, että olisin astunut Narniaan, kun ihailin sitä taitoa, mitä harrastajateatteriskenen senaikaiset kruununjalokivet toivat näyttämölle. Lumouduin! sanoo Mehto.
– Jo-Jo Teatterista saamani rohkaisun myötä päädyin Suvi Kanniaisen ohjaaman TEUVO – Leevi and the Leavings -musiikkinäytelmän castingiin. Siinä kohtaa tuntui, että löysin kotini – tuli oivallus, että tänne kuulun. En voinut enää ajatellakaan elämää ilman teatteria. Tämä ala, ihmiset ja verkosto ovat kaikki kaikessa minulle, hän jatkaa.
Hanna Mehdon ohjaama Viidakkokirja-näytelmä saa ensi-iltansa 31.5. Ruskon kesäteatterissa.
– Ruskolla on aivan mahtava lasten ja nuorten harrastajien joukko, jotka tukevat hienosti toisiaan. Yhteisöllisyys kukoistaa siinä porukassa, ohjaaja toteaa.
– Näytelmän aiheet, joihin kuuluvat erilaisuuden hyväksyminen, syrjimisen ehkäiseminen ja ennakkoluulojen voittaminen, ovat koskettavia, ja varmasti puhuttelevat kaikenikäisiä katsojia, lisää Mehto.
Teos sai 50-vuotistaivaltaan juhlistavan Turun Teatterisäätiön jakaman apurahan 3. toukokuuta. Apurahat mahdollistavat sen, että taiteilijat saavat tehdä työtänsä ja taidealalla on ylipäätään tarjolla töitä.
– Siinä on hyvä päivittää kuulumisia ja nähdä, kuinka Turussa avustetaan vapaan kentän toimintaa. Turun Teatterisäätiö jakoi apurahoja tänäkin vuonna 600.000 euron edestä. Avustukset ovat yksi syy siihen, miksi Turun seudun teatterikentän tuotanto on niin laadukasta, kiittelee Mehto.
Katariina Mäkinen-Önsoy
