Naantalin Teatterissa sai 11.4. ensi-iltansa Anna-Leena Härkösen kirjoittama Avoimien ovien päivä, joka tarkastelee perhesuhteita, äitiyttä ja häpeää.
Teoksen ajankuva ulottuu 70-luvun lapsuudesta 90-luvun aikuisuuteen. Näytelmä on terävä ihmissuhdekomedia, jossa tunnistettavat tilanteet, vaietut tunteet ja sukupolvien väliset jännitteet kietoutuvat yhteen tavalla, josta löytyy kosketuspintaa kaikenikäisille katsojille.
Avoimien ovien päivä tarkastelee perhesuhteita ajassa, jossa tunteista ei osattu vielä puhua samalla tavalla kuin nykyään. Perheissä elettiin tiiviisti, mutta tunteet jäivät usein yksityisiksi, joskus jopa näkymättömiksi. Näytelmä tarkastelee tätä ajankuvaa sekä lapsen että äidin näkökulmasta ja tuo esiin, miten hiljaisuus, häpeä ja käsittelemättömät kokemukset voivat kulkea mukana pitkälle aikuisuuteen.
– Äitiys on varmasti yksi ihmisen vaikeimmista asioista, vaikka se on ehdottomasti myös ihaninta, ohjaaja Teija Söderholm kuvaa tiedotteessa.
– Jossain kohtaa aikuisten lasten kanssa käy niin, että saa olla myös ihminen, siitä joskus lapset muistuttavat minua, lisää Söderholm.
Tämä jännite kiinni pitämisen ja irti päästämisen välillä tekee näytelmästä samaistuttavan riippumatta katsojan omasta elämäntilanteesta.
Avoimien ovien päivä nostaa esiin myös häpeän teemaa.
Se on yhtä aikaa tunnistettava ja ajankohtainen. Ajassa, johon tarina sijoittuu, tunteet vuodatettiin päiväkirjoihin, jotka saattoivat kertoa enemmän kuin yksikään käyty keskustelu. Ne eivät olleet tarkoitettu toisten luettavaksi, ja osa kokemuksista jäi elämään rivien väliin, hiljaisena mutta vaikuttavana.
Näytelmä pureutuukin pohtimaan mitä asioita on opittu piilottamaan, ja miksi osa niistä tuntuu edelleen vaikeilta sanoittaa ääneen.
– Häpeä on sellainen asia, joka kulkee mukana. On asioita, joita ajatellaan, että ne pitäisi pitää omana tietonaan, vaikka niitä ei tarvitsisi hävetä lainkaan, Teija Söderholm pohtii.
Näytelmä kysyy myös, mitä tapahtuisi, jos tästä yli sukupolvien kulkeutuvasta hiljaisesta häpeämisen perintötaakasta voisi päästää irti, ja millaista vapautta se voisi tuoda.
Vaikka näytelmä käsittelee painavia aiheita, sen sävy on kevyt ja oivaltava.
Huumori syntyy tilanteista, joissa ihmiset yrittävät sanoa asioita suoraan, mutta törmäävät omiin tottumuksiinsa, rooleihinsa ja kyvyttömyyteensä todella kuunnella.
Katsoja voi pysähtyä myös miettimään nykyistä keskustelukulttuuriamme. Puhumattomuuden ja myhäilyn sijaan löydämmekin itsemme tilanteista ja keskusteluista, joissa ilmaistaan häpeilemättömästi omat mielipiteet, ilman filttereitä ja välittämättä vastaanottajan tunteista. Olemmeko heilahtaneet keskustelijoina toiseen äärilaitaan?
– Tässä näytelmässä sanotaan asioita aika suoraan. Näytetään, miten niitä kuunnellaan ja miten niistä oikeastaan puhutaan, vai puhutaanko, ohjaaja toteaa.
Näytelmän ytimessä on ajatus, joka kiteyttää nykyäänkin tunnistettavan keskeisen ristiriidan: “Niin avoimet kuin ovet ovatkin, sydämet ovat usein aika kiinni.”
Esityskausi: 11.4. – 14.5.2026.
Turun Seutusanomat
