MIELIPIDE
Viime vuosien aikana poliittinen kahtiajakautuminen on nostanut myös Suomessa päätään. Edellisissä vaaleissa nähty taktikointi on vahvistanut siirtymistä kohti polarisoituvaa yhteiskuntaa. Uhkakuvia luomalla on onnistuttu keskittämään ääniä ja valtaa suurimmille puolueille. Leimakirveiden lentäessä ihmiset mielipiteineen ja arvoineen etääntyvät toisistaan, ääripäät korostuvat ja vaarana on, että yhteiskuntaan syntyy kaksi todellisuutta.
Ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat äänet, vaimenevat ääripäiden ottaessa tilan haltuun. Tällaisessa kaksinapaistuvassa järjestelmässä demokratia usein kärsii. Suuri osa kansalaisista kokee, ettei kumpikaan leiri edusta heitä. Tällöin joudutaan tekemään isoissakin asioissa kompromisseja. Tämä ei ole toivottu kehityssuunta yhteiskunnallemme.
Kaksipuoluejärjestelmissä, kuten Yhdysvalloissa, yksi puolueista hallitsee, ja oppositiossa oleva pyrkii häiritsemään hallitsevan puolueen toimintaa. Valtaan päästyään se kumoaa edellisen hallituksen päätöksiä. Esimerkiksi presidentti Trump kumosi jo ensimmäisenä päivänään peräti 78 edellisen hallinnon tekemää päätöstä. Ottamatta kantaa kumottuihin päätöksiin on helppo nähdä, ettei yhteiskuntaa johdeta tai se voi hyvin tuonkaltaisessa tempoilevassa päätöksenteossa.
Kaksijakoisuus näkyy myös mediassa, jossa kummallekin osapuolelle syntyy omat uutiskanavansa. Tämä vaikeuttaa yhteisten näkemysten löytymistä ja syventää ääripäiden välisiä eroja. Polarisaatio estää vuoropuhelua ja kompromisseja, ja keskittyy sen sijaan omien etujen suojelemiseen. Se näkyy myös siinä, mistä ei uutisoida ja mitä jätetään kertomatta.
Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi ja vahvasti keskittyneen vallan nähdään etääntyneen kansalaisten arjesta. Vastakkainasettelu voimistuu, mikä puolestaan johtaa konsensusta tavoittelevien ja ääripäitä lieventävien puolueiden häviämiseen poliittisesta kentästä.
Kaksipuoluejärjestelmässä valtaapitävä puolue voi toteuttaa politiikkaansa ilman kompromisseja. Tällöin kiusaus vahvistaa omaa asemaa esimerkiksi sopivilla virkanimityksillä tai omaa äänestäjäkuntaa suosivia lakeja laatimalla voi kasvaa. Varsinaiset yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät tekemättä.
Huolestuttavasta kehityksestä huolimatta Suomessa ei onneksi vielä olla aivan Amerikan tiellä. Monipuoluejärjestelmä suojaa meitä osaltaan. Se mahdollistaa vähemmistöjen äänen kuulumisen ja edistää rauhaa, tasa-arvoa sekä ihmisoikeuksien toteutumista. Tällaisessa yhteiskunnassa myös uusien puolueiden ja liikkeiden syntyminen on mahdollista, mikä pitää päättäjät sopivasti varpaillaan. Moniäänisessä, demokraattisessa yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä nähdä uhkana omalle olemassaololle.
Populistiset, yksinkertaiset hokemat kieltämättä houkuttelevat helppoudellaan. Sosiaalinen mediakin suosii kärkeviä mielipiteitä ja helppoja ratkaisuja. Poliittinen päätöksenteko kuitenkin eroaa tuosta. Se vaatii kykyä ymmärtää erilaisia todellisuuksia, kuunnella myös omistaan eriäviä näkökulmia ja halua pitää kaikki mukana, myös päätöksenteossa. Sillä kun yhdessä sovittuun myös yhdessä sitoudutaan, ei synny tarvetta keikuttaa venettä.
Näillä eväin myös Turkua tulee viedä eteenpäin. Vahvuuksia entistä paremmaksi hiomalla, haasteita innovatiivisesti ratkomalla ja mahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti tarttumalla Turkua on kehitetty jo lähes 800 vuoden ajan. Nyt on meidän aikamme tarttua ohjaksiin ja johtaa kaupunkia tulevaan – yhdessä, yhteistyössä ja yhteistä hyvää edistäen.
Tommi Terä (kd.)
Turun kristillisdemokraattien pormestariehdokas
alue- ja kuntavaaliehdokas
