KOLUMNI. Olemme kohdanneet näkymättömän uhan. Koronavirus tuli yhtäkkiä ja seisautti maailman. Aiempi tavallinen elämä on pysähtynyt ja nyt maailma taistelee virusta vastaan pyrkien hidastamaan sen etenemistä kaikin mahdollisin keinoin. Uusimaa on eristetty muusta Suomesta. Meille annetaan ohjeita arkielämään: käsienpesu, turvaetäisyys, riskiryhmien välttely ja monet muut asiat. Osa kansasta tekee etätöitä kotona ja ne, jotka ovat työpaikoillaan, saavat ohjeita siitä, miten vältetään lähikontakteja työkavereihin. Maan rajat on suljettu. Yritykset ovat joutuneet vaikeuksiin, kun tulot ovat voimakkaasti vähentyneet tai loppuneet kokonaan. YT-neuvotteluja ja lomautuksia on aloitettu. Terveydenhuoltohenkilöstö työskentelee ankaran paineen alla. Tämä on hämmentävää.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Meidän tulee noudattaa niitä ohjeita, joita meille annetaan. Viranomaiset ja päättäjät ovat toimineet sen tiedon pohjalta, joka heillä on. Meillä muilla ei sitä tietoa ole eikä meidän tule tehdä omia tulkintojamme. Meidän tulee elää ja toimia saamiemme ohjeiden mukaan. Emme tiedä, kauanko tämä poikkeustila kestää eikä sitä tarvitse spekuloida.
Viime viikon ruskolaisessa oli monia hyviä neuvoja tähän poikkeustilaan. Siellä oli apua tarjolla tavallisten arkirutiinien hoitamiseen, kuten kauppa-asioiden hoitamiseen. Seurakunnan ja kunnan yhteistyönä tarjotaan asiointiapua tarvitseville. Myös kotikirkon jumalanpalveluksiin voi osallistua etänä YouTuben avulla. Terveysaseman ohjeet ovat selkeät tilanteisiin, joissa miettii, onko itsellä hoitoa vaativia oireita.
Kunnanhallinnossa siirrytään sähköisiin kokouksiin. Sen mahdollistaa tekniikka, joka otettiin käyttöön muutama kuukausi sitten. Silloin ei kukaan ajatellut, että näin pian tulee tilanne, jossa paperit korvaavan tekniikan lisäksi myös varsinainen kokoustilanne täytyy hoitaa etäkokouksena.
Mitä nyt voi itse tehdä? Ajatellaan positiivisesti, autetaan muita. Luodaan uusi arkirutiini, joka sisältää ulkoilua ja liikuntaa. Kun sosiaaliset kontaktit on karsittu, niitä pitää hoitaa muilla keinoin. Ollaan puhelimitse tai muilla sähköisillä keinoilla yhteydessä sukulaisiin, ystäviin ja naapureihin. Ettei kenenkään tarvitse miettiä näitä asioita yksinään. Jaetaan taakkaa.
Pysytään rauhallisina. Eletään päivä kerrallaan. Jossain vaiheessa tämä pandemia on ohi.
Sisko Hellgren
Ruskon kunnanhallituksen pj.
