Uudenkaupungin, Laitilan, Kustavin ja osin Pyhärannan jätevedet puhdistetaan Häpönniemen jätevedenpuhdistamolla Uudessakaupungissa. Uuden kaksivaiheisen biologisen käsittelyn myötä typpeä on pystytty poistamaan jätevedestä peräti 96 prosenttia.
UUSIKAUPUNKI. Ympäristölupamääräykset ovat tiukentumassa ja samalla jätevesikuormitus on kasvanut Uudessakaupungissa. Näiden kahden tekijän vuoksi Häpönniemen jätevedenpuhdistamoon päätettiin rakentaa laajennusosa. Se on ollut toiminnassa vajaan vuoden ja pitää sisällään kaksivaiheisen biologisen käsittelyn. Sen ensimmäisenä vaiheena on aktiivilietekäsittely ja toisena nitrifikaatio-denitrifikaatioprosessi biologisella suodatuksella.
Paljon hankalia sanoja, mutta vastaava puhdistamonhoitaja Matti Piiroinen suomentaa lyhyesti termistön merkityksen.
– Tällä uudella tekniikalla käsiteltävän jäteveden typenpoistoprosentti on ollut koekäytön aikana parhaimmillaan noin 96 prosenttia, kun tämän hetkisen ympäristöluvan vaatimuksissa luku on 70.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että merialueidemme typpikuormasta häviävän pieni osa tulee jätevedenpuhdistamon päästöistä. Lähimerialueidemme suurin typpikuormittaja on edelleen makeanvedenallas.
– Jätevedenpuhdistamo siis kuormittaa typellä kyllä merialuetta, mutta sen osuus kokonaiskuormasta on todella pieni, Piiroinen toteaa.
Kolmas merialueen kuormittaja on Yara, mutta he käsittelevät itse omat valumavetensä ja jätevedenpuhdistamolle tulee ainoastaan tehtaiden saniteettivedet.
– Tehtaalla on oma puhdistamo saaren fosforipitoisille valumavesille. Fosforin he erottavat takaisin omaan prosessiinsa lannoiteteollisuuteen. Myös Yaran kuormitus on pienentynyt merkittävästi vuosien saatossa.
Virtausmittarit paljastavat ongelmat
Häpönniemen jätevedenpuhdistamon käsittelymääristä kertonee jotain se, että keskimäärin sen läpi kulkee noin 8 500 kuutiometriä jätevettä vuorokaudessa. Siis 8,5 miljoonaa litraa.
– Ennätysluku on 17 000 kuutiometriä vuorokaudessa, kun sateisina aikoina, kuten kulunut syksy ja talvi, tänne pumpattavaan jäteveteen sekoittuu myös niin sanottua hule- eli sadevettä, Piiroinen sanoo.
– Sateettomina kausina, esimerkiksi usein heinäkuussa, tänne tuleva jätevesimäärä on alimmillaan 6 000 kuutiometriä vuorokaudessa.
Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamoon johdetaan myös Laitilan, Kustavin ja eteläisen Pyhärannan jätevedet.
– Laitilan putkisto on pisin ja sellainen huojentava tieto, että mikäli putki menisi poikki, niin Laitilan seudulla on viettoviemäreitä sen verran paljon, että niihin voidaan ajaa kahden tunnin jätevedet ilman ylivuoto-ongelmia pumppaamoissa.
Jätevesipumppaamoita Vakka-Suomen Veden toimialueella on kaikkiaan vajaa viisikymmentä. Suurimmat sijaitsevat Santtion ja Pietolan asuinalueilla.
– Koko järjestelmä on kahdennettu, eli jokaisessa pumppaamossa on vähintään kaksi pumppua, joiden ohjaus on automatisoitu ja ne ovat ohjattavissa myös täältä Häpönniemestä, Piiroinen avaa jäteveden liikkumisen saloja.
– Pyhämaan putki menee yhdessä kohtaa meren alta. Jotta voimme olla varmoja, ettei putkistossa ole vuotoja, on putken alkupäässä virtausmittari ja toinen mittari on kohdassa, jossa putki tulee meren alta. Kun virtausmäärät täsmäävät, ei ole huolta putkesta.
Virtausmittareita on myös pumppaamoissa, joten näyttöpäätteiden äärellä näkee nopeasti, mikäli putkistoissa on esimerkiksi tukos.
Niiden syinä puolestaan on usein sinne kuulumattomat esineet.
Erikoisin löytö on koiranpentu
Vastaava puhdistamonhoitaja Piiroinen kertoo, miten esimerkiksi naisten terveyssiteet ovat edelleen iso kiusa jätevesiverkostossa.
– Terveyssiteissä on muovia, joka ei hajoa. Toinen ongelmia aiheuttava esine on niinkin pieni kuin Topz-vanupuikko. Niitä kun kertyy paljon, niin syherö on valmis järjestelmässämme. Puikon muovi on niin sitkeää, ettei se mene poikki.
– Myös sellaiset erikoisuudet, kuin aikuisten vaipat, ovat aiheuttaneet järjestelmän tukkeutumisen myötä meille päänvaivaa, Piiroinen sanoo.
Erikoisimpiin viemärilöytöihin kuuluu puolen metrin kakkosnelonen. Sen joutumista viemäriverkostoon Piiroinen ei osaa selittää.
– Kerran Pietolan pumppaamosta löytyi koiranpentu. Se oli kieltämättä unohtumaton näky.
Piiroinen toivoisi näkevänsä viemäreissä enemmän kondomeita, vaikka ne eivät sinne kuulukaan.
– Viemäristössä ne aiheuttavat tietysti ongelmia, mutta on kuitenkin mukavaa nähdä, että ihmisillä on rakkautta, hän vitsailee.
Hiekkasuodatus veisi fosforin
Kun jätevesi tulee puhdistamolle, se menee välpän läpi. Se on edestakaisin liikkuvista metallilevyistä koostuva erotin, jonka väleistä pääsee puhdistamolle maksimissaan neljän millimetrin paksuiset kiintoaineet. Muu aines jää siihen.
– Välppään kertyy puhdistamoon kuulumatonta jätettä viikkotasolla noin tuhat kiloa ja tämä aines viedään poltettavaksi.
Varsinaista kuiva-ainetta, joka viedään Gasumille kaasuntuotantoon, kertyy viikossa 90 tonnia. Se tarkoittaa kolmea täysperävaunullista, Piiroinen sanoo.
Häpönniemen jätevedenpuhdistamo on miljoonien eurojen hintainen kompleksi, joka osaltaan takaa mahdollisimman vähäsaasteisen luontoon palaavan veden. Piiroinen pohtii kuitenkin vielä yhtä lisäystä järjestelmään.
– Hiekkasuodatin on iso investointi, mutta silloin jätevedestä saataisiin esimerkiksi fosfori kokonaan pois. Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella, että avomerelle johtavan purkuputken kustannukset ovat noin kaksikymmentä miljoonaa euroa. Hiekkasuodatuksen saisi paljon halvemmalla.
Jätevedenpuhdistamolla on toistaiseksi voimassa oleva koetoimintalupa ja sen vuoksi näytteitä otetaan ja analysoidaan kahdesti viikossa. Merialueella näytteitä otetaan kerran kuussa.
– Tällä hetkellä puhdistamon laskema vesi täyttää kaikki nykyisen ympäristöluvan määräykset ja vielä enemmänkin. Kuormitus aiempaan nähden on vähentynyt ja mittausten mukaan meren tila on alkanut paranemaan.
Rainer Tähtinen
